Siis oon 10v mut siis tosi outoo ku oon jotenki mun luokasata vanhin henkisesti mut oikeesti oon kaikista nuorin ja siis yleensä kaikki suhteet täs iäs on vaa sitä et väitetään et ollaan yhes vaiks se on enemmä vaa pientä kaveruutta eikä rakkautta mut mä sit taas mun tyttiksen kaa ollaan oikeesti rakastuneita ja mä vaa mietin et wtf niinku ja siis mul on ollu niinku neljä poikkist enne tätä mut se oli kaveruutta mut niinku muutenki mä vaan ymmärrän vi#tu kaiken mitä luokas opetetaan ja ku meijän luokka aina vaa riehuu nii mä vaa siel takarivis oon pettynyt ja heilutan mun päätä hellästi ja kaikki aina valittaa et en ymmärrä sitä brain rot pa#kaa mitä ne sanoo ja nyt haluun apuun miten käyttäytyy kun 10v vai pitäskö vaa hankkii vähä vanhempiin kavereita
Jokainen hei kehittyy eri aikaan.. Mäkin olin sun ikäisenä (ainakin omasta mielestä) kypsempi kuin muut. Todellisuudessahan sitä ollaan kaikki yhtä lapsia- eikä todellakaan pitäis olla mikään kiire aikuistua. Se tulee sitten ajallaan ku tulee.
Ei varmaan ihan kauheasti vanhempien kanssa kannatta rueta kavereiksi kun siinä on sitten omat riskinsä. Aika helposti fiksutkin ihmiset saattaa joutua ’huonompaan’ seuraan.
Anyways, kaikesta tästä varottelusta huolimatta haluaisin vaan sanoo et ei kannata muuttaa sitä millainen ite olet:) Oot just täydellinen tolleen, eikä sun tarvi ’käyttäytyä kuin 10v’. Varmasti on muitankin teidän luokalla/koulussa/harrastuksissa jotka jakaa samanlaisen ajatusmaailman kuin sinä<3
