Miksi haukutte autisteja?

Moi. Mä haluan puhua aiheesta, joka mua harmittaa ihan mielettömästi. Autistien haukkumisesta. Mä itse en sairasta autismia, vaan yhtä muuta nimikettä autismin kirjosta, nimittäin Aspergereja. Siispä mä puhun eniten tästä Aspergerista, mutta tarkoitan myös autismia muutenkin. Haluaisin et tän lukee etenkin ne, joilla on tosi paljon ennakkoluuloja kys. henkilöitä kohtaan.
Mä sain aspergerin diagnoosin noin 2vuotta sitten. Olin innoissani. En siksi, että ois cool sairastaa sitä. Vaan siksi, että viimeinkin mä ymmärsin mun taipumuksiani ja tajusin miksi teen jotain. Pystyin aloittamaan itseni paremman kontrolloinnin, koska ymmärsin miksi joitain asioita tapahtuu. Olin tosi helpottunut.

Kerroin aspergerista aikalailla kaikille. Kuvittelin että muutkin olis ok asian kanssa, ja ymmärtäis paremmin mua. Kuitenkin ajattelin tyhmästi: ihmiset vaan alkoi vihaan mua. Olin tunteeton lihamöykky, jota oli ok potkia ja haukkua. Mähän olin käytännössä tunteeton toisten silmissä. Ei mua haittais jos joku haukkuis mua, koska en ees tajuais sitä. Muut piti mua tyhmänä, hyödyttömänä. En ollut enää minkään arvonen.

Tajusin ihmisten kielteisyyden liian myöhään, ja nyt mut siis on leimattu ”vitun äääspurgeriksi”. Mä ymmärrän kyllä asperger vitsejä ja musta jotkut niistä on ihan hauskojakin. Mutta toiset on tosissaan sen kanssa, ja sillon se menettää hauskuutensa.
Ensinnäkin haluaisin kertoa ennakkoluuloista. Miksi ihmiset kuvittelee että jos toisella on aspergerin diagnoosi, niin hän ei tunne MITÄÄN? Mä tiedän muutaman aspergerin, ja kyllä voin sanoa että kaikki ne tuntee. Niin tunnen myös minäkin. Tunteet voi olla vaan paljon monimutkasempia. En välillä osaa selittää, miksi tunnen jotakin. Joskus taas en osaa erottaa, onko mun tunne surua, vai vaikka vihaa. En osaa ilmaista tunteitani välttämättä, en ainakaan ymmärrettävästi. Kun kerron että oon surullinen, ihmiset ei välttämättä ymmärrä että olen ihan oikeasti surullinen, enkä vain sano niin. Mä myös tunnen rakkautta. Tunnen suurta, palavaa rakkautta. Mä autan tuntemattomia kadulla. Mä hymyilen ihmisille ja pyrin oleen ystävällinen. Haluan että ihmiset on iloisia, joten vitsailen tosi paljon, ja omistan laajan huumorin. Mä haluan ilahduttaa muita, keksin niille yllätyksiä. Mä puutun kiusaamiseen, ja oon myös auttanut monet ongelmissa pyristelevät joko itse niistä ylös, tai sitten auttanut ne meneen psykiatrin puheille.

Mä en pysty katsomaan ohjelmia kuten leijonan luola, sillä mä alan itkemään niiden ihmisten puolesta, koska musta tuntuu niin pahalta, jos niiden unelmat ei toteudu. Mä en pysty katsoon myöskään talenttia, en mitään tollasta. Etenkin lapsikilpailut on mulle ihan hirveitä, mulle tulee nii paha mieli niiden lasten puolesta. Kaverit jotka kertoo huolistansa kiittelee mulle sitä, että osaan kuunnella ja auttaa. Miksi silti kertoessani aspergerista, oon heti tunteeton?

Tunteettomaks haukkuminen loukkaa mua eniten. Se pistää mut yleensä itkeen, ja paljon. Ihmiset ei ymmärrä sen aiheuttamaa tuskaa. Musta tuntuu että mun tunteita vähätellään, kielletään tuntemasta. Mua haukutaan jopa kotona välillä tunteettomaks, vaikka mulla riittää empatiaa myös mua haukkuvaa äitiä kohtaan, joka kärsi hirveen lapsuuden. Mä pystyn ymmärtään sen käytöstä, vaikka se samalla sattuu mua.

Siispä yritän selittää, että meillä on tunteet. Mäkin haluan mennä aikuisena vielä joskus afrikkaan alueille, missä tarvitaan apua. Mä haluan auttaa, haluan luoda hyvää. Haluan tuntea kuten muutkin. Miksi silti, silti mua väitetään tunteettomaksi?

Toinen, on se, että ihmiset leimaa aina kaikki aspergerit hirveiksi, jos yksi on. ASPERGER = IHMINEN. Ei me olla mitään koneita, jotka on täysin persoonattomia. Jokainen asperger on oma persoonansa, omanlaisensa. Kaikilla aspergereilla ei ole samoja oireita kun toisella. Miksi se on niin vaikea ymmärtää? Masennuksesta kaikki tajuaa että sitä ei podeta samalla tavalla. Miksi ihmiset sitten leimaa kaikki aspergerit täysin tunteettomiks lihamassoiks? Miksi he kuvittelevat, että asperger ei voi olla oma persoonansa?

Asperger voi tehdä valintoja. Asperger voi päättää lyödä, tai voi päättää ettei lyö. Näin on myös ihan ”tavallisilla” ihmisilläkin. Miksi siis jos asperger tekee huonon päätöksen, niin ihmiset kuvittelee että kaikki tekee myös?

Asperger ei tarkoita sitä, että ihminen on sairas paska. Se tarkoittaa, että hänellä on vaikeuksia tietyillä alueilla, ja taas toisaalta, voi omistaa jopa etuoikeuksia, kuten korkean älykkyysosamäärän. Se ei siis muuta ihmistä mitenkään eläimeksi tai mitään. Hänkin on ihminen siinä missä muutkin.
Aspergerin vihaajia voisi verrata rasisteihin. Rasisteillahan on semmoinen käsitys, että jos eri värinen ihminen vaikka tappaa toisen, hän on tehnyt sen vain ihonvärinsä takia. Ei. Ihonväri ei muuta ihmistä suuntaan eikä toiseen. Ihmisellä on silti valinnan vapaus, ja hän tekee valintansa itse. Ihonväri ei muuta ihmistä. Asperger ei myöskään tee ihmisestä tunteetonta. Se tekee ihmiselle jotkut asiat vaikeammaksi joo, mutta aspergerilla on silti valta valita. Hän voi valita asioiden välillä, ja hän voi valita huonosti. Se ei silti ole aspergerin sairautena vika, vaan täysin hänen oman ajattelunsa tuotosta.

Aspergeriin voi kuulua monet asiat, mutta välttämättä kaikilla niitä ei ole. Aspergeria on myös vahvempaa, ja heikompaa mallia. Siis tuo asperger voi vaikuttaa ihmiseen hyvin paljon, tai sitten vain heikosti. Kuten masennuksessakin, aspergerissakin on ”vahvuusasteet”. Asperger on yksilöllinen tauti, se ilmenee jokaisella vähän erilaisena. Varmasti on niitä joiden empatiakyky on nollissa, en kiistä sitä. Kuitenkin se on stereotypia, eikä pitäisi kaikkia leimata heti sellaiseksi.

Mä oon alkanut sulkeutuun kuoreeni yhä enemmän, kun huomaan miten ihmiset kohtelee mua ja muita autisteja. On myös vaikee olla paljastamatta aspergeriuuttaan, koska kyllä sen nyt huomaa kun en osaa käyttää ilmeitä, eleitä ja muita niin monipuolisesti kuin muut. Mä olen jopa lopettanut nyt aspergerin tutkimisen kokonaan, sillä oon nii ahdistaviin juttuihin ja stereotypioihin törmännyt, että sattuu. Mä jopa kuulin, että lääkäritkin on yhtä mieltä siitä, että asperger on tunteeton ihminen, jolle voi tehdä ja sanoa mitä vaan, eikä se välitä. Ei, älkää olko näin kapeakatseisia.

Musta tuntuu paremmalta kun oon päässyt purkaan tän. SIlti uskon että monet varmaan naureskelee asialle, ja yrittää väittää mua valehtelijaksi. Mä tiedän kyllä itse kuka olen ja tiedän itsestäni totuuden, vaikka muut kuinka yrittäisi väittää mua tunteettomaksi valehtelijaksi. Mä tiedän kyllä kuinka itken ihmisten kanssa, nauratan ihmisiä ja nauran heidän kanssaan jopa itselleni, ja kuinka rakastan joitakin ihmisiä, kuinka välitän heistä ja kuinka haluan hyvää. Tiedän kyllä kuinka osaan pettyäkkin, osaan vihastua, osaan surra ja osaan myöskin tuntea iloa muiden puolesta. Olen kaikenkaikkiaan tunteva ihminen, vaikkakin asperger. Ja musta aspergerit pitäis ajatella ihmisinä, eikä pelkkänä sairautena. Aspergereilla on omat rajansa, mutta niin on myös muilla ihmisillä. Miksi siis aspergerin pitäisi olla täydellinen, kun ei ole kukaan muukaan? Jokaisella on omat ongelmansa elämässä, aspergereilla omansa. Miksi se on niin hirveä asia?

Ymmärrän kyllä että jotkut on varmasti törmännyt ikäviin ihmisiin jotka ovat aspergereita. Mutta muistakaa, aspergerkin on ihminen, ja ihmisellä on valta valita tekemisiään. Jos hän päättää tehdä ilkeästi, se on hänen oma päätöksensä. Silloin hän on päättänyt tehdä niin, eikä vain ollut aivoton zombi jota ”assssburger” määräilee.

Kiitos, jos luit.