Eli oon 04 ja must tuntuu et kaikil muilla tutuilla menee nii paljo paremmi. Mun perhe on tosi köyhä ei olla ikinä oltu muualla matkalla kuin jossaan Ruotsis. Se on nii masentavaa ku muut kaverit puhuu niitten matkoist/vapaa-ajan puuhist yms.
Lopetin just mun kaikki harrastukset et säästyis rahaa muuhun tarpeellisee. No sit ku kaverit sai kuulla et lopetan nii alko hävettää tosi paljo jollaa tasol. Rukoilen joka ilta et huomenna jotaa muuttuis paremmaks.
Olin ennen tosi ns. suosittu, mul oli hyvii kavereit paljon. Nykyään tuntuu et kaikki on unohtanu mut. Tasan yks ihminen kehen mä luotan ja oon hyvä ystävä sil. Mut jätetää ulkopuolel kaikest kivast ja en tee vapaa-ajal muutaku makaan sängys itkemäs. Viiltelyy mä aina mietin mut samal tiiän et ei se auta yhtään.
Koulus mä yritän olla ilonen ja joskus tulee niit ku jään yksin ja alan melkee itkee. Sit ku joku huomaa nii kaikki on yhtäkkii et; ”mikä on” ”tarviitko jotaa apua eikä itkeksä” ja sit taas laantuu eikä ketään kiinnosta. Onhan mulla kuuden seurueen tyttöporukka mut ei sielt ketää oo kunnollisii kavereit.
Haluan vaa tutustua uusiin ihmisiin ja saada jotain iloa mun tylsään elämään. :|
Moi!
Tosi upeaa kun kirjoitit!
Oon tosi pahoillani tilanteestasi, kuulostaa siltä että sulla on rankkaa.
Mun on pakko kertoa.. mä koin muutamia vuosia sitten että mun elämässä ei ollut oikein mitään merkitystä eikä mulla ollut kauheesti kavereita. Sitten lähdin nuortennettiin toimittajaksi ja olen tehnyt tätä yli kaksi vuotta. Tämä on opettanut mulle älyttömän paljon ja antanut myös sitä merkitystä mun elämään. Meillä on mahtava porukka ja oon saanut uusia kavereita sekä kokemuksia. Jos susta yhtään tuntuu siltä että olisit kiinnostunut niin lähde kokeilemaan. Sulla voisi olla sellaista sopivaa ymmärrystä muita nuoria kohtaan, jotka kokee vaikeita asioita elämässään. Mä lupaan, saisit paljon hyvää tästä! Ja mitään ei ole pakko tehdä, eli teet sen verran kuin jaksat ja haluat, taukoa voi pitää koska vain.
Myös jos kaipaat itse tukea ja juttuseuraa, niin lasten ja nuorten puhelimessa on aikuiset sitä varten.
Lasten ja nuorten puhelin:
p. 116 111 (puhelu on maksuton)
ma–pe klo 14–20
la–su klo 17–20
Voimia!
Kata, verkk@ri
Määkään en kuulu oikeestaan mihinkään porukkaan ja ei se silleen tunnu mukavalta ja aina kun on paritoitä, niin kolme viime vuotta mää olin esim. kässäs aina yksin, kun oli pariton määrä. Jouduin aina tunkeen johonki ryhmään kolmanneksi jos kukaan ei ollu pois. Eihän se tunnu mukavalta, mutta ei se niin kamalaakaan oon muutaku sillon kun joutuu olla yksin. Yritä vaan olla muitten mukana. Ei ne sua unoha kuitenkaan! Sää voit alkaa harrastaan vaikka piirtämistä, kun siihen ei tarvii kun paperia ja kynän. Mää tykkään ainaki piirtää tosi paljon ja mun piirrustukset on monesti rumia (ja joskus menee vähän hermo🤭), mut jatkan silti. Koitappa piirtää jotain. Yks kuva einratkase sitä että kuinka hyvä oot!! 😊
