En tiedä enää kuka olen. Esitän ihmistä joka en ole. Masentaa. Mutta en pysty kertomaan tästä kellekään. Olen alkanut ajatella että ehkä minun ei tarvi kertoa kellekään. Mitä jos vain elän tämän kanssa? Kai minä totun tähän? Minulla on ruma pömppömaha mutta sisarillani on normaalit litteät mahat. Olen ruma. Haluan kokea asioita ja saavuttaa unelmani. Vanhempani ovat eronneet ja isäni on uudessa suhteessa toisen naisen kanssa ja heillä on yhdessä vauva. Mutta he riitelevät lähes joka päivä. Pelkään että he eroavat koska en kestäisi sitä tässä mielentilassa. Kun vanhempani erosivat olin 6-vuotias. En silloin vielä tajunnut asiaa. Nyt tajuan. Tänäänkin heräsin aamulla heidän riitelyyn. Kuulin heidän sanat. Miksi minä? Miksei minulla voi olla tervettä mieltä ja iloista perhettä kuten muilla?
[osa viestistä poistettu]
Hei,
Kiitos viestistäsi. Asia, josta kirjoitit, on sellainen, että haluamme tarjota sinulle vertaistuen lisäksi aikuisen tukea. Viestisi on siirretty kokonaisuudessaan myös ”Päivystäjä mukana keskustelussa” -keskustelualueelle. Lasten ja nuorten puhelimen vapaaehtoiset päivystäjät osallistuvat kyseisellä keskustelupalstalla keskusteluun. Kun päivystäjä vastaa viestiisi, julkaisemme myös viestisi tai osan siitä. Tekstisi saatetaan julkaista ajoittain hitaammin kuin muilla keskustelualueilla.
Jos haluat, voit myös olla yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111) tai chattiin https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/.
Lämpimin terveisin,
MLL Nuortennetin ylläpito
