Moi!
Olen 15, herkkä, ujo, kuitenkin tuttujen seurassa huumorintajuinen, taiteellinen tyttö.
Tykkään esittää tosi paljon erilaisia hahmoja, keksin vaikka silmälasien kanssa ihmisen jota esitän ja puhetta tulee solkenaan tuttujen kanssa ja pystyn esittämään toista ihan muuallakin ja olemaan myös oma itseni (ei mitään persoonallisuushäiriötä, tykkään vaan esittää ja oon muutenkin taiteellinen ja herkkä) mutta miks mun on vaikea puhua ääneen?
En puhu kauhean usein ees tutuille, siis puhun mutta en pitkästi ellen kerro jotain asiaa tms. Mutta varsinkin vähän vieraammilöe puhuminen on semmoista ynähtelyä ja muutuin yhdessä esitelmän teossakin ihan punaiseksi ja mun ääni tuntuu jäävän kurkkuun.
Puhun yksin aika paljon, yleensä silloinkin englanniksi koska se on kivempaa ja tykkään enkusta…
Eli en oo kauhean puhelias mutta tykkään kuunnella ja puhun näin netin ja viestien välityksellä vähän liikaakin.
Osaan näyttää kai ihan hyvin tunteeni mutta en puhu niistä ääneen, kavereillekin puhun enemmän kuulema kirjoittaessani.
Eli siis, johtuuko tää jännittämisestä (koska oon kauhea jännittäjä välillä) vai mistä ja tiiättekö miten sanat ei tarttuis niin paljon kurkkuun koska mun pitää tehä suullisia esitelmiä vielä ainakin muutama ja meen sekasin ihan täysin :(
Kiitos!
Niin ja lisään vielä että oon kuitenkin vähän yksinäinen ja haluaisin enemmänkin juttuseuraa että en oo mikään erakko!
Moi.
Tämä kuulostaa selkeältä sosiaalisten tilanteiden pelolta. Sinun on ahdistavaa puhua ihmisille heidän keskuudessaan. Ahdistuneena ajatukset ovat jäässä.
Olen kokenut samaa ja koen yhä. Minun ahdistukseni saa joskus minut hyperventiloimaan jos puhun jopa hyvillle ystävilleni. Kun olen ulkona, ajatukset lähtevät liikkeelle. Minulla on todettu olevan kaamosajan masennus. Se hellittää kesällä. Suosittelen sinulle lämpimästi koulukuraattorin luokse menemistä.
Hei!
Olen 15-vuotias poika ja itsellänikin hieman samanlainen ongelma. Uskallan kyllä yleensä puhua tuntemattomillekin mutta oman äänen selkeys ja sanojen muistaminen on tökeröä ja kompuroivaa. Välillä asioiden selittäminen on haastavaa koska menen sanoissa sekaisin ja puhun usein hiljaa ja epäselvästi. Osaan kyllä kuitenkin olla hauska kaveriporukassa ja heittää läppää mutta monesti ihmiset sanovat ”Anteeksi, mitä?” kun ääneni on usein matala hiljainen.
Itsekkin olen paljon yksin ja omissa oloissani. Ja monesti puhelen itsekseni englanniksi :D
kuulostat ihan multa! olen itekkin aina ollu tosi herkkä ja syvällinen. ite arvostan tosi paljon sellasia ihmisiä, enkä näe sitä minään ongelmaa.
Hei kiitti ja kiva kuulla etten ole ainoa! :)
En mäkään näe kauheasti tässä suurempia ongelmia mutta onhan se vähän inhottavaa jos pitää vaikka esitelmä pitää ja mieluumin juoksisi ovesta ulos ja menisi piiloon kun tärisee ja punastuu siinä edessä (oon todella herkkä punastumaan)
Kavereille puhun myös silleen kuten sanoin että vitsailen ja huudan jne, mutta koen paljon luonnollisemmaksi vain ynähdellä vähän tuntemattomille ihmisille, ellen just ”ole joku toinen”
Mut kiitos kaikille ja tsemppiä teillekin! :)
