Miksi tytöt ette ole itsevarmoja itsestänne?
Tosi paljon on tänne tehty niitä ”kelpaanko?” aiheita. Miksi? Mä en vaan käsitä sitä. Jos sä oot mitä oot, niin löydät sen henkilön kuka susta oikeesti tykkää. Jos kuitenkin kyselet muilta kelpaatko ja muutat ittees niiden sanomisien mukaan, ja löydät jonkun joka suhun tykästyy, se tykkää vaan siitä mitä esität, ei susta.
Jokaista meitä haukutaan joskus. Se on väistämätön, surullinen asia. Itseäni on haukuttu koko elämäni, läskiksi, rumaksi, typeräksi, emoksi, lesboksi ja ties miksikä. Mua sanotaan itserakkaaks ja kaksnaamaseks, puhutaan siitä kuinka kuvottava oon muiden mielestä. Mutta miks mä ottaisin siitä itteeni? Miksi mä ajattelisin että mun pitäis muuttaa niiden mielipidettä?
Jos yrität lähtee sitten muuttamaan näiden mielipiteitä, se tulee olemaan ikuinen projekti. Helpompaa on vaan hyväksyä se, että tyhmiä ihmisiä on, jotka puhuu tyhmiä asioita. Se ei kuitenkaan muuta sun elämääs mitenkään. Koska ne haukkuu sua, ne näyttää olevansa typeriä ihmisiä. Se on vähän niinkuin varoitus siitä, että näihin sun ei kannata tutustua. Jos ne sanoo sua läskiks, miks haluat laihduttaa vaan et niille tulis hyvä mieli? Haluatko sä siis jotenki miellyttää niitä? Pidätkö sä niistä?
Kun joku osoittautuu täysin pissapäiseks ihmiseks, miks haluat että se voi vaikuttaa sun elämään nyt, tai jopa koko loppuelämäs ajaks? Miks tahdot, että tää yks henkilö saa susta ikäänkuin vallan, ja oot sen pikku lemmikki? Sä perjaatteessa alistut sen tahtoon, jos sä kuuntelet niitä. Tiedän että vaikeeta on puolustautua, en mäkään koskaan uskaltanut sanoo vastaan mitään. Mutta sen sijaan että et tee yhtään mitään, vaikuta suhun ittees. Siihen sä pystyt. Sen sijaan kun joku taas arvioi sua, älä enää kumarru sen eteen nuolemaan sen jalkoja kuin koira. Älä enää lankee siihen. Seiso suorassa, ja naurahda vaikka. Ei kukaan noin voimaton ja säälittävä ihminen voi saada susta otetta. Miks vois saada? Onko semmonen naurettava kirppu joka ei keksi muuta kun läskiä ja rumaa huudella, sua voimakkaampi? Onko se sua mahtavampi? Saako se susta yliotteen?
On vaikeaa sanoa ihmisille vastaan mitään kun ne sanoo pahasti. On vaikeaa saada ne oikeesti muuttamaan mieltään ja tekojaan. Tän 10vuoden aikana kun mua ollaan haukuttu (esikoulusta lähtien) oon vaan todennut sen, että puolustautuminen ei aina auta. Se ihminen ei ehkä sano enää ajatuksiaan julki huudettuas sille pari valittua sanaa, mutta se on yhä sitä mieltä. Se vaan puhuu niistä asioista sillon, kun et oo kuulemassa. Se vaan välttelee vaikeuksia, mutta se ei oo mieltänsä muuttanut.
Helpompaa on vain muuttaa oma asenne ihmisiin. Sun ei tarvi alkaa vihaamaan ihmisiä tai pelkään niitä millään tasolla. Sun vaan pitää kehittää tietynlainen ajatusmalli. Jos joku sanoo jotain todella typerää, se osoittaa olevansa se mätä omena. Hänellä pitää viirata jotain päässä. Suomessakin asuu tuhansia ihmisiä, yhdessä kaupungissa jo. Tottakai niiden joukkoon mahtuu niitä, joiden ÄO on alle 70. Se on vaan pakollinen juttu. Ja kun törmäät tälläseen ihmiseen, sun ei tarvi alistuu sen edessä ja olla sille ikäänkuin palvelija. Sä voit vaan naurahtaa ja jättää se yksin omaan liemeensä. Ennenpitkää se saa nenilleen. Niin on jokainen kiusaaja saanut. Niin tulee jokainen kiusaaja saamaan.
Sitten palataan siihen, miten itse katsot itseäsi. Kun seisot peilin edessä, tulee jokaisen teininkin mieleen yleensä että ”oonko mä ok?”, tai ”Kelpaanko mä näin?”. Ja vastaus kumpaankin on: ”kyllä”. Jos kaikki 7miljardia muuta ihmistä mitä maapallossa on kelpaa, mikset sinä kelpaisi? Miksi sä olisit jotenkin kaikkia niitä huonompi? Se ei ole mahdollista. Lottovoittokin olisi todennäköisempi vaihtoehto. Ja vielä todennäköisempää olisi, että iso kivi tippuisi taivaalta räjäyttäen koko maapallon. Mieti hetki.
Itsekin vielä, näin 2vuoden paranteluni jälkeen näen edelleen itsessäni virheitä. Koska mua haukuttiin se 10vuotta, kyllä se jättää arvet. Enkä todellakaan kiistä sitä. Kuitenkin muutos on tapahduttava. Edelleen mä koen kiusaamista joka puolella, varmaan tuun aina kokemaan. Mun äitikin on ollut kiusattu syntymästään lähtien, ja on yhä edelleen töissänsä se silmätikku. Mutta äiti tän asenteen mulle opettikin. Se voi tuntua pahalta, mutta älä anna niille kiusaajille etulyöntiasemaa. Kun sä sitten viimeinkin kumarrut niiden eteen pyyteleen ateeksi omaa itseäsi, ne on voittanut. Se on menoa sitten. Niin kauan kun et luovuta ja olet oma ittes välittämättä muista, sä olet niiden yläpuolella. Valitettavasti mätä omena tahtoo vaan viedä monta hyvää omenaa mukanansa, ennenkun se heitetään pois. Se haluaa jakaa saastuneet ajatuksensa sinuun. Tartuttaa sut niihin.
Kun sä näät ittes peilistä ja kertaat mielessäs samat haukut mitä kuulet muilta, sä helpotat niiden työtä murtaa sut, ja saat ittes syvempään liemeen. Lisäksi sä käytät ihan samaa metodia ittees, mitä ne käyttää suhun. Mieti, sä autat niitä.
Ihminen ei tule olemaan ikinä täydellinen, ja sun pitää ymmärtää se. Monet missit mitä tuhannet teinitytöt ihailee, on kertonut että niitä hävettää tämä ja toi itessänsä. Erästä missiä hävetti sen posket ja nenä. Jotakin missiä inhotti sen ”lihava” keho. Moni laulaja on sanonut että niiden elämä on rankkaa kun ne haluu edustaa täydellisyyttä. Jopa Dr.Phil on kertonut, että kukaan julkkis ei näytä ns ”siviilielämässä” siltä miltä ne näyttää julkisuudessa. Siviilistä niitä ei välttämättä edes erottais, niin erilaisii ne on.
Meillä kaikilla on ne piirteet mistä ei pidetä. Mutta koska ihmisellä on vikoja, se tekee niistä helposti lähestyttäviä. Jos näkisin täydellisen nuken kadulla, en haluis lähestyä semmosta. Siitä hohkais kylmyys. Epätodellisuus. Se olis kun hahmo kirjasta. Se vois olla jopa pelottavaa. Mutta jos tää sama nukke kävelis kadulla, vaikka finni leuassa, se tekis heti siitä jotenkin rauhallisempaa. Se kertois siitä, että toinen on ihminen. Ei joku nukke joka on vaan ohjelmoitu kävelemään. Virheet tekee meistä ainutlaatuisia. Tosielämän photoshop on, että kävelee leuka pystyssä välittämättä siitä mitä muut on mieltä. Se olet sä, sun kehos, sun naamas. Vain sinä. Ei kukaan muu. Älä päästä muita pään sisään voittaan sua. Älä ole se heikoin.
Kuitenkin täytyy muistaa, että luonne pitää silti pitää mukavana. Kun pääsee maistaan itsevarmuutta, se valitettavasti joskus etenee itserakkauden pahimmaks muodoks. Mutta eiköhän sekin kuulu elämään, ei kukaan voi noin vaan muuttuu täydelliseks.
Mulla on tosi huono itsetunto, on aina ollu. Ei mua oo koskaa sillee kunnol kiusattu mut on mun entiset kaverit haukkunu ja muutenki yrittäny tietosesti satuttaa mua. Siinä tilantessa mä vaa olin hiljaa tai nauroin niitten kaa, esitin ettei se haitannu. Mut tottakai se haittas! Ja ne vaa aina sano et se oli läppää tai et mul oli huono huumorintaju(siis jos mä loukkaannuin siitä) , esitti ihan tietosesti et ei sellane puhe muka oo loukkaavaa. Mut se rikko mua sisältäpäin. Tää osittain johti siihen että [osa tekstistä poistettu] Siinä nyt oli paljon muitaki syitä ja toi varmaa pienin niistä, mut koska mä ton takii olin jo valmiiks jo ihan rikki, nii mua oli helpompi satuttaa lisää. Nykyään ku katon peiliin, nii mä nään arpisen, isonenäsen, finninaamasen, läskin ja ruman ihmisen. En oo oikeesti läski, enkä jos nyt rehellisiä ollaan, rumakaan. Se on totta et mulla on isohko nenä, hieman epäpuhdas iho ja[osa tekstistä poistettu]. Mut en mä osais kuvitella itteeni muunlaisena. Tottakai mul on sisälläki arpia, jos nyt niin voi sanoa, mut niitä ei kukaa nää. Mut niitten takii mä joudun piilottelee käsivarttani, piilotteleen itteeni,koska en vaa voi nähä itteeni muitten silmissä hyvänä ja kauniina ihmisenä.