Eli siis moi tääl o yks sellane 14.v trans jätkä.
Oon koulus vähä miettiny et voisin kertoo joille muillekki mun luokkalaisil ku paril frendil et oon trans, koska sit jos joku kysyy sillee ooks tyttö vai poika nii sit siihe tulee sellane awkward momentti et mitä pitäis oikee sanoo sil.
Mut kuitenki sillee en viitti kertoo ku oon kuullu ku niin monet puhuu sillee et miten ne ei tykkää trans ihmisist et ne on outoi ja ällöi ni se on saanu mut vähä miettii et ehkei sittekkää xd Mut en vaa ns pysty valehtelee niil joka on ongelmana.
Meijä luokal tulee yks uus poika ja heti ekana päivänå se sano mul sillee ”Moi mikä sun nimi o?” Sanoin mun oikeen nimen. Ja se oli et ”luulin et olit poika sori ” ja nauro vähä, mut niiiku jumalauta siin kohas ois nii mieli tehny sanoo et oikeesti oon poika mut se meni sit vaa sellaseks et nauroin nii hyvin ku mahollist ja lähin.
Haluaisin vaa muuttaa ja päästä toisee kouluu ja siel olla vaa poikana et ketää ei tunne mua ennestää ni sit vaa voisin olla poika.
Mut joo taas mä selitän jotain kiitti hei.
Hei!
Ikävää, että tilanne vaivaa sinua, vaikka sen ei todellakaan pitäisi.
Jos sinusta tuntuu, että haluat kertoa koulussa, sinä saat kertoa tai saat olla kertomatta. Itse päätät.
Muista, että on paljon ihmisiä, keiden mielestä transsukupuolisuudessa ei ole mitään väärää, outoa tai ällöä. Jokaisen oma kokemus sukupuolesta on yhtä oikea, hyväksyttävä ja tärkeä. Toivon, että uskot, että todellakin riität!<3
Kiitos kivoista sanoistas <3 Mut siis joo oon vähä miettiny et kertoisin mut sit mietin kaikkii 7-9 tai muit jotka ehkä alkais kiusaa mua ja sitä en täs kohas kestäis se olis mul tarpeeks koska paljon muutaki paskaa täs keskel.
Tiiän et on niitäki ketä ei kiinnosta ketä tai mikä oon tai sit niit ketä kiinnostaa ni niit ei haittaa.
Joskus itekki sanon ittelleni jos mul tulee sellane ahistuni fiilis ym. Et oon mies ja tarpeeks tänne. Jotai tollast et saan itteni vähä rauhottuu. Koska joskus esim koton/koulus, muual ni alan joko parkuu et en oo tarpeeks tänne tai en oo ees mies. Mut sit rauhotan itteeni tai joku muu rauhottaa mua.
Ja just tutustuin yhteen tyttöö ig:s ja se sai kuulla et oon trans ni tuntu hyvält saada hyvää palautetta et miten se ”kunnioitti” mua ku mul on oikeel nimel viel ig/snp ym koska kaikki ei viel tiiä mun trans hommelist.
Mä olen lukiossa ja jos sua yhtään lohduttaa tieto, lukiossa on tosi vähän kiusaamista. Tunnen ihmisiä, ketkä seurustelee saman sukupuolisen ihmisen kanssa ja transihmisiä, ei lukiossa siihen enää suhtauduta samalla lailla negatiivisesti kuin yläasteella vaan kaikkien annetaan olla mitä on. Tietysti aina on aikuisiakin ketkä on suvaitsemattomia, mutta suomalaiset nuoret kyllä pääosin on mun mielestä tosi suvaitsevaisia. Yläasteen muistan itsekin paikkana, jossa oli paljon kiusaamista ja herkästi tuomittiin. Lukiossa on helpompaa sen suhteen.
Tsemppiä!
