Onko mulla toisia sielun siskoja tai veljniä, joilla ei ole iso kaveriporukkaa, vaan ihan muutama kaveri?
Kertokaa kokemuksianne :)
Mulla on aikas iso kamuporukka. Oon aika suosittu luokallani mutta pikkusiskollani on vain yks kamu. Käy sääliks sitä ku itte kaveeraa koko luokankaa. Oon pahoillani että musta ei kai oo apuu…
Mulla oli joskus vaan yks kaveri, ja olin sen kans joka paikassa. Nytten mulla on.. viisi muuta kaveria aiemman lisäksi. Ja niistä kaksi ja se aiempi on ne mun parhaimmat kamut, eli aikas pieni porukka. Ja oon tosi tyytyväinen :)
Sielun siskoja ollaan :)
Jossain vaiheessa mulla ei ollu koulussa ketään kaveria ja muuallakin vain pari kaveria.
Nykyään mulla on enemmän kavereita, mutta en kuitenkaan viihdy isossa porukassa enkä tutustu aina kauheen helposti uusiin ihmisiin. Mutta sitten kun kunnolla tutustuu, ystävien kanssa on tosi mukavaa viettää aikaa eikä tarvii miettiä mitään.
Mulla on semmonen 5 hyvää kaveria =)
Enempää ei tartte kun muutama hyvä
Mie tykkään olla yksin, usein mietiskelen huoneessani jos haluan olla ihan rauhassa.
On mulla kyllä kavereita, neljä hyvää kaveria ja olen tyytyväinen, koska voin uskoutua heille. Onneksi he ymmärtävät, että en halua olla koko ajan heidän kanssaan, koska kaipaan omaa rauhaa.
mulla ei oo paljoo kamuja myöskään,mun kamut on ihan kivoja välillä ne yrittää juosta mua karkuun mut mä saan aina ne kiinni.=(
joo mullakii on vaa 2 kaverii ja toinen on alkanu kiusaamaan ja se on ärsyttävää ku se uhkailee hakata ja on hakannukii kerran. se haluaa vaan lesoilla sillä että ois hakannu mut ja luulee pääsevänsä muiden porukihin mutta en usko et toiset ottaa sitä porukoihin. :/
Mulla on kaksi maailman ihaninta ystävää, koska voin kertoa heille mitä ikinä haluan ja he kuuntelevat. Toisen kanssa me ollaan tunnettu hiekkalaatikolta ja toisen kanssa ollaan oltu kavereita koko yläaste. Muita hyviä ystäviä minulla ei ole, enkä oikeastaan kaipaakaan. Tosin molemmilla parhailla ystävilläni on suorastaan liuta muitakin parhaita kavereita, jotka asuvat jossain muualla. Koulussa me ollaan aina kolmestaan ja muut tuntevat olonsa vähän ulkopuoliseksi meidän seurassa. Ei ihme, ollaanhan me oltu kimpassa jo kolme vuotta.
Tällä hetkellä mulla on todella paljon kavereita, mutta kääntäen aikaa seitsemän vuotta taaksepäin (eli noin 3. – 4. luokka?) olin aivan yksin, ilman yhtään ystävää. Tämä korjaantui viime vuoteen mennessä ja nykyään, kun olen muuttanut toiselle paikkakunnalle, minulla on paljon tuttavia, mutta vain ehkä kaksi tai kolme kunnon ystävää.
Aaaah, memories…
oon samanlainen mul on vaan pari kaverii.ennen mul oli kaks hyvää kaverii mut ne vaihto kouluu ja oon päivät pitkät kotona luuhistumas…..
Hei! Olen 11 vuotias tyttö, jolla ei ole kuin kaksi hyvää ystävää, jotka muutti kaks vuotta sitten pois. Kerron pienen tarinan, joka kertoo siitä,kun mun kaverit muutti pois.(osaa saattaa ruveta itkettää, sillä mä itken aina kun luen tän)
Eräänä maanantaina, kun menin kouluun, niin kysyin kaverilta:
– Miks Anni ja Saara ei oo koulus?
Kaveri vastas:
– Etkö tienny, ne muutti eilen pois?
Minulla valui kyyneleet ja itkin koko tunnin. Kun, pääsin kotiin, niin soitin Saaralle, ja kysyin miks se ei ilmottanu mulle?
Se vastats:
– En halunnu pahottaa sun mieltäs, mutta tuun käymään kesällä.
Mä itkin koko illan, kun äiti tuli yhdeksältä kotiin, se kysy:
-Mikä sulla on?
Mä vastasin:
-Anni ja Saara muutti pois.
Äiti sano:
-Teen sulle herkkuja niin sun mieles paranee.
Joka päivä mä söin tosi paljon herkkuja, ja lihoin.
Äitiä alkoi suututtaa mä sanoin:
-LIhon, koska syön suruuni.
Äiti ymmärsi mua.
Kun, kesä lopulta tuli, odotin koko kesän, mutta Saara eikä Anni tullu käymään. Kesän jälkeen sain kuulla, että Saara oli kuollut.
En mennyt kouluun ekana päivänä, kun itkin päivän kokonaan.
Itkin kokonaisen viikon, kunnes menin kouluun, ja silloin kaikki vihas mua!
Ne sano, että miks olit viikon poissa turhan takia, ja niin tietysti minut suljettiin ryhmästä. En halunnut mennä kouluun; mu´tta oli pakko.
Vaihdoin koulua, mutta en saanut sieltäkään kavereita! Niin koko elämäni oli pilalla, kunnes Anni tuli samaan kouluun! Anni ja minä emme enää ikinä eronneet! Siinä minun tarinani, itken tälläkin hetkellä. :(