Joo siis mä olen tyttö noin 12-14vuotias.
oon alkanu näkee ahdistavia unia,ja mua on alkanu pelottaa kaikki miehet ja pojat.
tässä yksi esimerkki unistani
Kirjotin Sen Novelli muodossa,koska se on on mielestäni Minulle parempi keino käsitellä asiaa.
Kävelen tyhjiä katuja,kaupungin keskustassa. Yhtäkkiä vastaani tulee Vaalea hiuksinen Blondi poika joka on noin 16-17vuotias. Katson tätä poikaa ihmetellen ja väistän oikealle,poika tekee samaten,ja väistän vasemmalle. Poikakin väistää vasemmalle. ja alkaa hymyillä. Sitä jatkui hetken kunnes pysähdyin katsomaan kummalle puolelle poika väistäisi. Poika katsoi minua ja hänen silmänsä alkoi verestää. Hän käänsi katseensa Asfalttiin ja nappasi minua kädestä. Hän ei nostanut katsettaan enää. Hän kulki pää painuksissa jollekkin talolle. Pian huomaisin seisovani keskellä valkoista huonetta joka oli todella suuri. Katselin kattoon sekin oli täysin valkoinen. Yhtäkkiä tunsin käden otsallani ja olkapäälläni. Käännyin ympäri ja huomasin sen saman Blondin. Blondi hymyili minulle mutta ei sanonut mitään. Hän talutti minut istumaan tuolille ja hävisi jonnekkin. Pian Blondin mukana oli Murhan himoinen Brunette mies joka katsoi minua syvälle silmiin. Suljin silmät koska katse tuntui pistävältä. Yhtäkkiä tuli täysin pimeää.
Koko huone pimeni ja tuntui kuin olisin tippunut lattian alle.
Siristelin silmiäni ja avasin ne. Katselin ympärilleni. Huoneeseen tuli pyötälampusta valoa, Valo häikäisi minua hieman. Brunette tuli tuolin viereen ja sitoi käteni teipillä nojan taakse. Brune talutti Blondin pois huoneesta. Jäin yksin istumaan pimeään huoneeseen,sillä valot olivat sammuneet. Tunsin kyyneleiden virtaavan poskillani,ja kaikki tuntui epätoivoiselta. Olin alistettu. Käteni alkoi vapista. Tunsin vieläkin suolan kirvelyn. Katselin sinnepäin minne nuo kaksi olivat hävinneet.
Tunsin pian KYLMÄN käden poskellani joka silitti sitä ja haihtui. En tiennyt missä olin tai kuka olin. Tai mikä olin. Pian Brune ja Blondi palasivat. Blondin katse oli muuttunut hyytäväksi ja se kirveli silmiäni. Blondi oli Brunen vallassa,näin sen heti. ”Et saa tehdä sitä hänelle,hän on liian nuori.” Hän sanoi ja osoitti minua. Minua pelotti sillä olin varautunut pahimpaan. Suljin silmäni ja odotin.. ”Kuule John,sinä et voi auttaa häntä enää,tiedät sen,olet voimaton.” Brune sanoi Blondille.
_John_ajattelin. Tuo nimi oli tuttu jostakin. Katselin Johnia hieman ihmeissäni. ”Mutta kuka on John? Mikä hän on..?” Kysymyksiä. Kysymyksiä vain.
John katsoi ylpeästi kun Brune lyyhistyi lattialle. ”Anteeksi olen pahoillani” Hän sanoi ja heitti minuun puukon joka lävisti sydämeni.
Tiesin kuolevani. Tuska oli suuri,juurikun olin kuolemassa John repäisi puukon pois rinnastani ja nosti minut ylös. ”Anteeksi. Anna anteeksi en halunnut satuttaa sinua Betty” John sanoi minulle murtuneella äänellä. Hän antoi minulle puhtaan paidan ja päästi minut takaisin kadulle kävelemään.
[osa tekstistä poistettu]
Tämän takia olen alkanut pelätä KAIKKIA miehiä ja poikia,pelkään jopa omaa isääni! ja veljeäni!. En pysty katsomaaan heitä silmiin.
En pysy kertomaan äidilleni,sillä pelkään ettei hän usko minua! Auttakaa minua :( minua pelotttaa…
