Heips..!
Joten siis mulla on ystävä johon olen ihastunut jo pitkän aikaa. Siis… Todella pitkän aikaa.
Juttu alkoi siis näin, että tämä ystäväni (kutsutaan vaikka nimellä Matilda) on ollut tuttavani eskarista saakka. Kun hän lähti kakkosluokalla, odotin häntä 3 vuotta ja hän tuli vitosluokalla takaisin. Meistä tuli vähitellen ystävät.
Seiskaluokalla kävin todella vaikean masennuksen läpi. Minulla oli todella usein huono olla monista syistä. Matilda oli niihin aikoihin ystäväni ja ihailin hänen silloista kylmää luonnettaan. Hän oli kylmä ja tunteeton ja välinpitämätön. Mutta kun olin vaikeimmillani, hän aina kotimatkalla halasi minua pyytäessäni kotimatkalla. Olin aina yllättynyt, mutta hän rauhoitti minua silloin kun kukaan muu ei voinut. Ja se johti ihastumiseen.
Tunteet hämmensivät minua harvinaisen paljon. Kielsin itseäni tuntemasta niin kuin tunsin. Ja se oli virhe… Elämästäni tuli helvettiä. Mutta yllätys yllätys, hän auttoi minut senkin yli. Kun halusin joskus kuolla, hän suostutteli minut ulos aikomuksistani. Se vain hämmensi minua liikaa.
Kerroin tunteistani hänelle pari kertaa seiskaluokan aikana, mutta hän sanoi ettei omista samoja tunteita ja uskoi minun olevan hetero.
Asia oli toisin. Tunteet kestivät ja pysyivät ja opin pitämään ne sellaisina kuin ne ovat, enkä kiellä niitä.
Nyt kasiluokalla olen huomannut että se ei ole enää ihastus. Mietin usein meidät tekemässä mitä ihmeellisimpiä asioita (suutelemista jne.) ja punastun hänen läheisyydessään vaikka en koskaan punastu. Ja se ei ole enää mitään epävarmaa tunteiden tavoittelua, se on varmaa. En voisi tuntea samoin ketään toista kohtaan. Ja olen huomannut että hän on lämmennyt. Hän on iloisempi ja avoimempi. Se ilahduttaa minua suuresti. Voin puhua hänen kanssaan rehellisesti ja rennosti.
Hänellä on ollut myös joku poika joka tykkää hänestä ja Matilda vihaa häntä. Hän on puhunut siitä minulle vaikka harvoin asioistaan puhuukaan. Joskus aloin vertaamaan itseäni siihen poikaan ja aloin vaipua epätoivoon. Aloin väkttelemään Matildaa koska hän käyttäytyi kylmästi minua kohtaan.
Sitten myöhemmin en alkanut puhumaan hänelle ja ystäväni puhui puolestani. Matilda oli tuntenut hirveää syyllisyyttä ja minä huomasin miten asiat oli.
Pyysin häneltä anteeksi ja selitin asiat. Hän hyväksyi sen, kuten aina.
Seuraavana päivänä hän tuli luokseni hymyillen ja sanoi: ”Kuule, en ikinä voisi verrata sinua siihen poikaan. Minä välitän sinusta.”
Ja se hämmensi minua eniten.
Haluan nyt näyttää tunteeni hänelle ihan kunnolla. Mutta en oikein tiedä miten tehdä sitä. Jos voisitte auttaa, vinkit olisi mukavia!
Mutta hei, että olis juttelemisen aihetta, jos vain on niin voisitte kertoa teidän ihastuksesta/rakkaudesta täällä! ♡
