Minun tarinani

En tiedä mistä aloittaa kaikki. Tulen kertomaan nyt jotain mitä en koskaan ole kertonut ikinä missään.

Minun tarinani alkaa siitä kun olin aivan pieni ja kiusaamiseni alkoi päiväkodissa. Se ei ollut vakavaa vaan pientä härnäämistä ja ryhmän ulkopuolelle jättämistä. Mutta pieni ihminen kokee kaiken isona ja merkityksellisenä. Silloin minulla oli vain muutama ystävä jotka auttoivat pitämään minun itsetuntoni kohdillaan.
Onneksi emme asuneet siellä kauaa vaan muutimme nopeasti pois sillä samaan kerrostaloon tuli asumaan vähän epäilyttävää väkeä.

Kun muutimme pois jouduin toki menemään uuteen päivähoitoon ja eskariin. Siellä minulla oli vaikeaa kertoa kaikesta totuus. Kuvittelin että jos jollain on jotain mitä minulla ei ole olen huonompi ja tyhmempi. Niin valehtelin kaikesta kaikille jotta en olisi huonompi kuin he.
Sen seurauksena minulla oli todella vaikeaa ja elin pelossa siitä että joku saa tietää että valehtelin. Mutta en osannut aavistaa että vasta seuraavan muuton jälkeen kiusaaminen vasta kunnolla alkaisi.

Niin me taas muutimme, sinne missä asun tälläkin hetkellä. Ehdin siellä olemaan eskarissa vähän aikaa. Se oli varmasti yksi elämäni onnellisimmista hetkistä kun sain kokea aitoa ystävyyttä.
Mutta sitten, koulu alkoi. Koulussa palasin samaan valehtelukierteeseen kuin ennen. Mutta en tiedä mistä kaikki johtui. Ehkä siitä että olin vähän pullea, tai että käytin erilaisia vaatteita. Mutta minua syrjittiin. Se oli kamalaa. Minua haukuttiin, tönittiin, lyötiin, potkittiin. ei päästetty leikkiin, tönittiin ojiin, piiloteltiin tavaroita roskiksiin, jopa leikattiin saksilla vaatteisiin reikiä. Ketään ei kiinnostanut. Olin aina yksin. Istuin välitunnit yksin portailla itkemässä. Sitten joku päivä päätin että tämän on loputtava. Ja minun keinoni oli valehdella itsensä suosioon. Keksin ihan päättömiä juttuja jotka kaikki uskoi ja tämä jatkui neljännelle asti. Neljännellä luokalla olin selvästi murrosiässä paljon kehittyneempi kuin muut luokkani tytöt. Minulla oli isot rinnat ja olin pidempi kuin muut. Tämä johti siihen että netissä löysin yhden tyypin jolle aloin juttelemaan. Yksi ilta lähetin hänelle hieman paljastavan kuvan. (ei mikään herukuva) Ja sitä kaduin pitkään ja hartaasti. Vain sen takia, itsetuntoni romahti täysin nollaan. Itkin jatkuvasti ja olin itsetuhoinen. Se jatkui kunnes pääsin viidennellä luokalla siitä yli. Mutta silloin olin
todella yksinäinen ja kaikki oli huonosti. Kävin psykologilla ja se ei auttanut yhtään. Hän pyysi minua käymään jossain testeissä mutta kieltäydyin. Olin pahasti masentunut ja sain joskus paniikkikohtauksia.

Mutta nyt kaikki on paremmin, minulla on kavereita ja olen iloinen. Pääsin kaikesta yli. Tämä todistaa sen että kaikki on korjattavissa.
Ja vielä niille joita kiusataan. Älkää pelätkö olla itsenne tai kertoa totuutta, älä pelkää jättää kiusaajia omaan arvoonsa, älkää pelätkö tulla vastaan, vain pieni sana tai teko, voi saada kiusaajat muuttamaan mielensä. Ole vahva, ole sinä. Älä sorru kiusaamisen takia satuttamaan itseäsi ja täydellistä vartaloasi. Minä kerron, se ei auta. Olet täydellinen, muista se. Ja jos joku ei sitä ymmärrä, sano hänelle näin. ”Elämme samalla maalla, hengitämme samaa ilmaa, kerro minulle yksikin hyvä syy, miksi olen alempiarvoinen kuin sinä. Se että olen erilainen ei tarkoita että minulla ei olisi tunteita.”

Kiitos