Entiiä onks tää oikee palsta tälle jutulle mut joo. Oon siis nyt 13 ja sillon ku oon ollu vähä pienempi nii mun äiti on [Osa tekstistä poistettu.] ja huutanu ja ollu väkivaltainen mua ja siskoa kohtaa ja tätä jatku johonki siihen asti kunnes menin kouluun ja nyt se ei oo moneen vuoteen ollu väkivaltainen paitsi välillä huutanu. Nyt oon ruvennu miettiin tätä juttua aika usein ja siihen liittyy myös [Osa tekstistä poistettu.] ajatuksia ja ne on pelottavia koska en oo ikinä silleen [Osa tekstistä poistettu.] vaan oon tehny muita juttuja [Osa tekstistä poistettu.] ja pelottaa et sit tekisin ittelleni jotain ihan kunnolla ja [Osa tekstistä poistettu.]. mua pelottaa olla kotona koska pelkään sitä että mun äiti suuttuu nii haluisin nyt kysyä et onks se väkivalta niinku semmone juttu mihin voi hakee apua vaikka se on niinku tapahtunu sillon ku oon ollu pienempi vai onks se enää niinku ”voimassa”? Koska musta tuntuu et sit jos kertoisin jolleki nii se ois niinku liian pieni ongelma tai kukaan ei enää ottais sitä mun huolta tosissaan koska sitä ei tapahdu niinku enää (Entiiä saiko kukaan tosta mitään selvää/ymmärsikö kukaan mut jos on joitai samas tilantees nii vastatkaa ja kertokaa mitä tekisitte täs tilantees)
Hei Entiiä,
Kiitos viestistäsi. Asia, josta kirjoitit, on sellainen, että haluamme tarjota sinulle vertaistuen lisäksi aikuisen tukea. Viestisi on siirretty kokonaisuudessaan myös ”Päivystäjä mukana keskustelussa” -keskustelualueelle. Lasten ja nuorten puhelimen vapaaehtoiset päivystäjät osallistuvat kyseisellä keskustelupalstalla keskusteluun. Kun päivystäjä vastaa viestiisi, julkaisemme myös viestisi tai osan siitä. Tekstisi saatetaan julkaista ajoittain hitaammin kuin muilla keskustelualueilla.
Jos haluat, voit myös olla yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111) tai chattiin https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/.
Lämpimin terveisin,
MLL Nuortennetin ylläpito
