Moro, oon ollu nyt tässä 4 vuotta iha yksin, elänyt samaa rutuunia ja toivonut vaihtelua. on ollut todella masentavaa ku ketää ei oo tullu jutteleen mulle tai vastannut…
en edes tiedä mistä alottaa kavereiden hakua.
jouduin masennuksen takia ammatti startille ku ei ollu kummosii numeroit ylä-asteen jälkeen oon ollu luokassa aina se mukava ja kiltti. en tiiä onks sen takia asiat näin….
Joten mitä pitäisi tehdä? ei tällästä toivois kellekkää…… ;(
Mä olen vähän samassa tilanteessa. Itellä tosin oli kavereita moniakin, mutta suhteet vaan jotenki kuivui kasaan. Kun yrittää keskustella, se on semmosta mekaanista juttua mistä ei saa mitään irti. Siispä oon ollut nyt yli vuoden jo yksin.
Mutta tiedän kyllä mistä niitä kavereita saisi. Esim nettifoorumit, tai chatit. Myös ihan vaan hengailu kaupungilla saattaa jo saada sen aikaan että saat paljon tuttuja. Harrastus, tai vaikka kerho on myös hyviä tapoja saada kavereita.
Harmi vaan että ite oon pistäny itteni nii jäihin etten oo jaksanut kyllä yhtäkään uutta suhdetta alottaa koko vuonna!
Moikka!
Lukiessani viestisi halusin ehdottomasti vastata siihen sillä tiedän miltä sinusta tuntuu. Kerroit, että olet ollut masentunut? Älä syytä itseäsi siitä, ettet sen takia jaksanut pitää ihmissuhteistasi huolta. Joskus vain käy niin ettei jaksa ja se kannattaa hyväksyä, koska itsensä syylistämisellä ei voita mitään. Hyvä puoli on kuitenkin se, että aina on mahdollista saada uusia kavereita oli kuinka ujo tai epävarma tahansa. Kaikki lähtee siitä, että uskallat luottaa itseesi ja kykyihisi. Kerroit, että sinä olet koulussa se kiltti. Mielestäni se on vain hyvä juttu. Kokeile vaikka hymyillä ympärilläsi oleville ihmisille edes aina välillä. Sekin on jo iso askel eteenpäin. Ei tarvitse heti kertoa koko elämäntarinaansa, jotta saisi ystäviä. Jo pelkällä ystävällisellä hymyllä voi saada ihmeitä aikaan. Se tekee sinusta helpommin lähestyttävän. Toinen asia on se, että kannattaa tervehtiä ihmisiä, sillä sekin luo hyvän vaikutelman. Mutta muista olla oma itsesi. Ei kannata esittää olevansa joku muu kuin oikeasti on. Muista, että aina on toivoa. Peli ei ole todellakaan vielä menetetty. Toivottavasti neuvoni auttoivat edes hieman.
jos vaikka aloittaisit jonkun harrastuksen tai menisit juttelemaan muille ihmisille kuin vain omille luokkalaisillesi. kokemuksesta voin sanoa että harrastuksesta saa paljon uusia kavereita. rohkeesti vaan alotat jonkun kivan harrastuksen mistä pidät, ja kesälläkin on paljon kaikkia leirejä. tsemppiä!
Alota joku harrastus, niistä saa kavereita tai jos koulussas on jotain muita yksinäisiä, mee puhumaan niille! :)
Moi.
Tiedätkö joitain ihmisiä ympäristössäsi (esim. luokka, työharjoittelupaikka tai vastaava) joihin voisit tutustua paremmin? Joskus jo se voi toimia avauksena, että muuten vain juttelee arkisista asioista ja vähitellen tutustuu toiseen. Aloite kannattaa yleensä tehdä itse. Mukavuus ja kiltteys ei tietenkään aiheuta yksinäisyyttä, kaikenlaisilla ihmisillä on kavereita ja toisaalta jokainen meistä voi olla yksinäinen. Vaikka joku torjuisikin aloitteesi, niin ihan varmasti löydät vielä kavereita itsellesi.
Tsemppiä sulle! =)
Ymmärrän täysin miltä tuntuu! Olin aina se viiminen joka valittiin joukkueeseen. Aina se jonka nimee kukaan ei muistanu. Aina se näkymätön tyttö, joka ei koskaan sano mitään. Yritä löytää jotain harrastusta, jonka kautta pääset tutustumaan uusiin ihmisiin. Ehkä sitä kautta saattais joku kaveri löytyä. :/
Mulla on vähän sama ongelma. Oon aina ollut tosi ujo ja herkkä ihminen enkä sen takia ole uskaltanut ystävystyä. Olen itsekin miettinyt,miten saisin niitä ystäviä. Miten aloittaa koko prosessi.Huomasin sitten,että voisin käydä nuorisotiloilla. Jospa siellä olisi joitain nuorisotiloja tai kerhoja? Tai joku uusi harrastus jonka voisit aloittaa? Tsemii sulle! Muista,että oot silti just hyvä tollasena ku oot kaikesta huolimatta. Kyl säkin niitä ystäviä saat just omana itsenäs!