Mitä pitäs tehdä ku ei oo enää ainuttakaa kaveria?
Joo elikkäs olen aina kuulut yhteen kaveriporukaan, mutta yhtäkkiä joku 3kk sit ne jätti mut ulkopuolelle. Ne näki niin että eivät kutseneet muo mukaan, mutta kuitenki laitto kaiken snäppiin. Ei ollu kauheen kivaa katottavaa ku muut ”juhlii” ja mä oon yksin kotona. Koulussa olin aina pihalla niitten jutuista, enkä ikinä tienny missä oikeen mennään. Yks näistä tytöistä on ollu mun paras kaveri ihan 3lk lähtien, eipä taideta olla enää ku kavereita jos edes sitä. Välillä musta tuntu kans että en oikeen kuulu porukaan, meillä oli aikalailla ihan eri kiinnostuksen kohteet. Kaikki ne harrastaa jotain, mikä yhdistää niitä muttei muo oikeestaan millään lailla niihin. Ne on hyviä koulussa 10-9 mä oo taas ihan perus 8-5. Mulla meni tohon sit jossain vaiheessa hermot ja lähin vaa vetää koko porukasta.
Tämän jälkeen vaihdoin kaveri porukkaa tai oikeestaa soluttauduin toiseen porukkaan. Eihän ne oikeesti muo sinne haluu, mutta esittävät vaa että tykkää olla munkaa, ja ovat pakosta. Pari näistä tytöis on mun kanssa samalla luokalla ja oon niiden kanssa välkillä ja roikun niiden perässä, ettei tarvii olla ihan yksin. Tiedän että se on säälittävää, mutta ei mulla enää oo paljoo vaihtoehtoja. Ku kukaa ei tykkää musta eikä haluu olla munkaa.
Välillä olen vaa ajattelu et jos olisin ollu ton porukan kanssa vielä vikan vuoden ja päässy siitä sit ns eroon niistä. Kuitenki meillä oli ihan kivojaki hetkiä ja muistoja. Näin sentää edes jotain vapaa-ajalla vielä sillon, nyt en nää enää ketää ku ei oo ketää ketä vois nähdä. Olisin myös varmaa pitäny mun ainoo hyvän ystävän.
On varmaa aika sekavaa luettavaa mutta jos joku jakso lukee ton, nii voisko joku kertoo mitä mun pitäs tehdä?
Ainii oon menossa 9lk jälkeen ammattikouluun ja tällä alla on aika paljo jätkiä. Pelkään etten tuu saamaa sieltäkään ketää kaveria ja tuun oleen yksi koko loppu nuoruuden
uskon että kyllä sie vielä ystäviä löydät, jos et ylä-asteella niin viimeistään ammattikoulussa.
koeta vain jaksaa ja ajaatella asioita positiiviselta kannalta
Hei, oon tällä hetkellä itsekin aika samassa tilanteessa. Kuuluin viiden hengen kaveriporukkaan, mutta viime vuonna osan kaveriporukasta lähdettyä yläasteelle, kaveriporukkaan jääneet kaks tyttöä (siskokset) + mä, ei olla enää missään tekemisissä, ainoastaan tunneilla pareina ja ryhmissä, jos on pakko. Oltiin lukuvuoden alussa vielä hyviä ystäviä, mutta nykyään me ollaan niin kuin ei meitä olisikaan. He ovat löytäneet ratsastusharrastuksen myötä uuden minunkin kaverini, jonka kanssa he ovat koko ajan koulussa. Lisäksi minä olen huomannut, että he ovat tylyjä minua kohtaan ja minusta tuntuu, että he välttelevät minua. En ymmärrä mistä tämä johtuu. En ole puhunut tästä kenellekään, mutta tiedän, että se auttaisi. Ajattelinkin ottaa tämän puheeksi nivelkeskustelussa, joka on opettajan, oppilaan ja oppilaan huoltajan välinen keskustelu ennen yläasteelle siirtymistä. Minua vähän jännittää keskustella tästä, en tiedä miksi. Toivon silti, että tämä vaikuttaa jotenkin tähän tilanteeseen. Kehottaisin sinuakin kertomaan jollekin tästä asiasta esimerkiksi opettajallesi, vanhemmillesi tai jollekin, johon luotat ja tiedät, että hän kuuntelee sinua. Toivottavasti saat asiat kuntoon.
Itellä mulla on vähän samanlaine tilanne. Mulla meni välit yhe mun aika hyvän kaverin kaa, ku musta tuntu, et jään aina ulkopuoliseks hänen kans ja muutenki, et annoin tälle enemmän ku se anto mulle, jonka myötä lopetin vähän hänen kans oloa ja puhumista. Sit tän mun kaverin kans jonkakaa mulla meni välit poikki, nii sen kaverit ja osittain myös mun kamut, kävi mua vastaa kolmistaa. Ne ei tehny sitä ns. suoraa, mut lopetti esim. moikkaamasta ja ei kattonu mua ollenkaan silmii, eikä varsinkaan puhunu mulle. Ite vähän niin ku aiheutin koko sotkun, mut sit ku yritin parantaa ja korjata meidän välejä tän kolmikon kesken, niinkyl ne suostu face to face puhuu, mut siis käyttäytyminen jatku samalla tavalla ku ennenki….
No nyt ite oon siis hengannu pari muun tytön kanssa ja vähä nii ku just roikkunu niitte perässä. Ne on kasvanu melkei yhtee ja molemmat on semmosii rauhallisii ja hiljasii, mut kuiteski niikun mukavii. Noh, ite oon siis aika energine ja tempperamenttine, mitä nää kaks ujompaa ihmistä ei ymmärrä, vaikka toisen kans oon ollu 8 vuotta samalla luokalla. Niillä kans on vähä eri kiinnostuksen kohteet kun mulla jotenn…..
Nää ujommat kamut ja sit tää kolmikko tulee kuiteskin juttuun, joka tarkottaa sitä,että miä oon iha yksin. Istun tunneilla yksin ja vaik oon seurassa, tunnen itteni ulkopuoliseks…Sit toisaalta jos hengaan vielä toisen kahen muun tytön kanssa, jotka on vähä kummallisii,mut hauskoja, nii nää ujommat kamut kattoo mua sillee et ’aha no nyt sä ootki noitte kaa’.
Toivon, et oot jaksanu lukee tänne asti ja halusin vastaa sulle, ku tunnen ihan samoin ja mulla on vähän sama tilanne. Ite lähen varmaa taidelukioo muualle ja toivon et sielt löyän mun tyylisii ihmisii. Mut mä toivon ja uskon et säki löydät viel sun tyylisii ihmisii, et ehkä heti nyt, mut kyl viel joku päivä. Halusin myös et tiiät ettet oo ainut…..