Mitä tapahtui sille ihanalle pikkuveljelle…?

PikkuMyy

Ikävöin vieläkin niitä ihania aikoja, jolloin ei murheita ollut näkyvissä. Kun naurettiin pikkuveljen kanssa joillekin ihan oudoille jutuille ja valvottiin yhdessä salaa… Silloin hän oli paras ystäväni. ❤️Nykyään aina ohi mennen hän kuiskaa ”läski”, ”vammane” tai ”urpo”… Jos minulla on jotain asiaa ja menen oven raosta sitä kertomaan, niin hän vaan paiskaa oven kiinni. Omassa huoneessaan hän kiroilee kavereidensa kanssa ja huutaa. Jos jotain teen väärin hän huutaa ”Noniin ookko nyt tyytyväine?!”. Hampaidenpesu vuorosta pitää myös tapella… Kai tää on vaan osa sitä kasvua… Omassa huoneessani joskus mietin, että miksi hän ei voi olla enää se suloinen pikkupoika..? Tämän jälkeen yleensä alan valuttaa kyyneleitä…Vanhempani yrittävät kovasti kieltää häntä, noh kylläse saattaa 1,5h olla nätisti, mutta sitten se jatkuu… En tiiä onko tää nyt jotenki säälittävää, kun kuitenkin olen se isosisko…

Kata, verkk@ri

Hei,

Ymmärrän tuon haikeuden, että kaipaat niitä aikoja kun teillä oli kivaa yhdessä!

Se vähän kuuluu siihen kasvuun ja murrosikään, että sisarukset tappelee ja että niistä veljistä tulee vähän tollasia ”törppöjä”!

Te olette kuitenkin kasvaneet yhdessä ja olette niin läheisiä, että sinä olet se, joka ne veljesi murrosiän kuohut näkee ehkä kaikkein lähimpää ja valitettavasti ne sitten aiheuttavat sulle pahaa mieltä.

Ehkä voisit jutella vaikka koulussa jonkun aikuisen kanssa, jos olo kotona käy kovin tukalaksi. Hyvä kuitenkin kun kirjoitit tänne, ei kannata ikinä jäädä yksin miettimään!

Tsemppiä!
Kata, verkk@ri

Samaistun

Pystyn samaistumaan toho 100%

Vastaa aiheeseen: Mitä tapahtui sille ihanalle pikkuveljelle…?

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.