Tuntuu aina ettei kukaan välitä miltä musta tuntuu. Joudun kantamaan muiden murheet, koska haluan auttaa, sillä olen niin empaattinen, että kun näen muiden olevan iloisia, piristyn itsekin, paitsi en oikeasti, vaan sisältä olen koko ajan kuolemanväsynyt. Kukaan ei tunnu välittävän todella. Oon surkea kaikessa ja kaikkein eniten ihmisyydessä, joten miten kukaan ees vois pitää musta?
Oon käynyt mielessäni läpi jokaisen ihmisen jonka tunnen, mukaanlukien kuraattori yms., ja keksin jokaiselle ainakin yhden syyn, miksei hän voi auttaa tai hänelle ei voi kertoa.
Mä tiedän sen, että haluan [Osa tekstistä moderoitu] Näin kerran unta, [Osa tekstistä moderoitu] Tiedän että tää ei oo tervettä, mut kun mä vaan haluan. Auttakaa en tiiä mitä tehdä [Osa tekstistä moderoitu]
Hei [nimimerkki],
Kiitos viestistäsi Tyttö 013.
Asia, josta kirjoitit, on sellainen, että haluamme tarjota sinulle aikuisen tukea. Viestisi on siirretty kokonaisuudessaan ”Päivystäjä mukana keskustelussa” -keskustelualueelle. Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjät osallistuvat kyseisellä keskustelupalstalla keskusteluun. Kun päivystäjä vastaa viestiisi, julkaisemme myös viestisi tai osan siitä. Viestisi saatetaan julkaista ajoittain hitaammin kuin muilla keskustelualueilla.
Jos haluat, voit myös olla yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111) tai chattiin https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/.
Lämpimin terveisin,
MLL Nuortennetin ylläpito
Mietitäänkö ehkä nykyään hieman liikaa sitä ”kuinka ’hyvä’ ihminen itse olen”, ”miten muut musta ajattelee” jne.
Jos olet itse hyvin empaattinen ihminen, vähemmän empaattiset ihmiset voivat näyttää siltä kuin ne ei välittäisi miltä susta tuntuu. Tämä on pelkkä mun oma pohdinta.
Ehkä Suomessa muutenkin eletään enemmän ”järjen kuin tunteiden kautta”.
En usko sekuntiakaan että olet surkea ihmisyydessä. Tarkemmin ajatellen, mitä pitäisi muuttua jotta et olisi?
Vaikea tän enempää mitään sanoa viestisi pohjalta, mutta toivotan sulle hyvää kevättä ja kesää.
