Mitä teen elämälläni kun mikään ala ei kiinnosta ja ahdistaa
Moi. Mun on nyt pakko saada jonnekin ajatuksia päästäni, joten kirjotan nyt tänne mun tilanteesta. Oon siis abivuotta alottava lukiolainen ja yritän miettiä mitä lähtisin opiskelemaan tän jälkeen. Mua joka päivä vaan ahdistaa ihan hirveesti kun epävarma tulevaisuus on vaan koko ajan mielessä ja opiskelupaikkaakin pitäis ens keväänä jo hakea.
Mun ongelma on siis se, ettei mua oikeesti kiinnosta mikään ala enkä mä oo missään myöskään erityisen hyvä. Oon yrittänyt ajatella tätä nimenomaan oman osaamisen perusteella, mutta mulla ei oo mitään erityistä taitoakaan tai kouluainetta, jossa menestyisin muita paremmin :(( Matikka, fysiikka ja kemia on laskuista täysin pois sillä niissä oon aivan onneton. Mulla ei myöskään oo oikeen mitään harrastuksia, eli senkään kautta ei voisi uraa harkita.
Lisäks aika paljon rajottaa se, etten mä oo sellanen ulospäinsuuntautuva ekstrovertti vaan oon juuri se ujoin ja ulkopuolisin tyttö, jota kukaan ei koskaan huomaa. Oon oikeasti siis aivan ääri introvertti enkä haluais olla tämmönen, mut minkäs sille voit et oot syntyny tälläseks :(( Voisin elää koko elämäni omassa huoneessa ja siks etätyömahdollisuus olis mun aivan unelma.
Oon myös kova stressaaja niinkun tästä tekstistä ehkä huomaakin ja joka päivä vaan ahdistus kasvaa. Mun huono stressinsietokyky on kyllä suuri ongelma, koska menetän heti yöunet enkä stressin takia pysty keskittymään kunnolla mihinkään. Tälläkin hetkellä pitäis olla lukemassa terkan kirjotuksiin, mutta keskittyminen ei vaan nyt riitä.
Varmaan huomaa kyllä myös sen, että oon kauheen negatiivinen ajattelija, mut en keksi mitään hyvää itestäni. Jossain kohtaa ajattelin ehkä kouluttautua leipuri-kondiittoriks, mut se ajatus kaatu niihin työvuoroihin (oon kuulut, että paljon yötöitä ja aikasia aamuja) ja siihen, että työ on fyysisesti kuulemma tosi raskasta. Oon kuitenkin tosi pienikokonen tyttö enkä oo varma jaksaisinko nostella painavia jauhosäkkejä ja työssä joutuu myös seisomaan lähes koko päivän eli pääsääntösesti sen 8 tuntii päiväs!
Voi kun mä toivoisin, et olisin vaan hyvä kaikessa ja omistaisin aivot. Tuntuu tavallaan turhalta lähteä mihinkään yliopistoonkaan pänttäämään aineita, jotka ei edes kiinnosta ja oon myös hidas oppimaan. Oon huomannu lukiossakin, et joudun pänttäämään kaikkea jotenkin enemmän kun monet muut :( Oon siis varmaan enemmän käsillä tekijä kuin ajattelija. Äiti ehdotti jossain kohtaa jotain ompelijaa, mut empä mä oo edes ompelukoneeseen koskenut 7-luokan jälkeen.
Tiedän, että tää pitäis varmaan sanoo mieluummin jollekkin opolle kun tänne, mut opokaan ei auta vaan pyytää vaan tekemään niitä ammatinvalintatestejä joista ei oo hyötyy. Toivon teiltä siis ymmärrystä ja mieluusti asiallisia kommentteja asiasta. Pääasia oli siis se, että halusin avautua jonnekkin tästä ahdistuksesta ja kysyä, olisiko kenelläkään ideoita (tuntuu siis, että mikään ammatti ei vaan sovi mulle).
Ootko miettiny vaikka oikeustieteelliseen menemistä? Sinne mun tietääkseni vaaditaan vaan äikkä kirjotettavaks joka on muutenki pakollinen, ja muut kirjotettavat aineet saa ite valita. Tai sitten joku opettajan työ? Se ei ainakaan ehkä olis fyysisesti raskasta kun yleensä opettajien työpäivät on aika saman pituisia kuin ne koulupäivät, ja jos oot vaikka ala-asteen opettaja niin sit päivät on varmaan vielä lyhyempiä. Plus, saisit varmaan istuakin aika paljon jos oot joku esim. äikän opettaja etkä mikään puukäsityön opettaja.
Jos vähääkään kiinnostaa mikään ura suunta, niin kannattaa lähtee siihen. Alaa kuitenkin voi vaihtaa jos ei myöhemmin enää kiinnosta. Ja eihän se jonkun alan opiskelu silleen haittaa vaikkei kiinnostaisi ihan todella paljoa, kun sitten voi kuitenkin myöhemmin kiinnostua taas siitä ja sit onki jo opiskellu siihen.
Moi, olen lukion kakkosella ja mulla vähän sama tilanne – ei mitään hajua, mitä teen lukion jälkeen :/ Mua kuitenkin helpottaa ajatus siitä, että monesti tärkeämpää on se, että korkeakoulututkinto on tehty ylipäätään, kuin se ala. Esim. mun toinen vanhempi opiskeli melko yleispätevän tutkinnon, joka ei loppujen lopuksi hirveästi liity hänen nykyiseen ammattiinsa. Toki jos vaikka lääkärin tai opettajan ura kiinnostaa, ei tutkinnoissa ole hirveästi valinnanvaraa (ilmeisesti lääkärin ura ei ainakaan ollut kuitenkaan mikään ykkösjuttu sulle :D). Mutta moniin perus tietoalan hommiin riittää mikä tahansa korkeakoulututkinto. Ja aikuisena voi opiskella lisää (paitsi jos tää hallitus saa poistettua aikuisopintotuen…)
Ja oisko sun mahdollista kokeilla noita leipurin hommia kesätöissä (löytyykö hygieniapassi)? Tai vaikka pystyisitkl pitää välivuoden lukion jälkeen ja kokeilla sitten?
Jos siltä tuntuu, muista rohkeesti käydä vaikka kouloupsykologilla! Kaikkee parasta sun tulevaisuuteen <3