Mä olin ennen se tyyppi joka sai joka nurkasta uusia kavereita. Mut nyt mun ongelma on et mul on ollu 1lk asti samat kaverit (oon nyt 7lk.) ja ne ei ikinä oo ollu mulle sellasii kehe voi aina luottaa tai ymmärtäis mua. Aina on ollu sellast pientä kiusaamist. Pienempänä se oli sitä et jätettii pois leikistä. Ja joku vuos sitte se oli semmost nimittelyy. Ja nyt aina keksitää joku uus ”hauska” juttu jostäi niinku esim joku pilalaulu tai et mennää piiloo jonnekki.
Meijän kaveriporukas on myös sillee et ei saa suuttua koska jos suutut nii sust tulee se tyttö joka suuttuu nii pienestä ja kukaa ei halu olla sen kaveri. Sen takii yks jätettii tavallaa jo ulkopuolelle meijän täst tiiviist porukast.
Mut välil ne saa mut tunteen olon nii hyödyttömäks ja huonoks. Mut mä en tiiä yhtää mitä pitäis tehä ku oon ollu niiden kaveri aina eikä mulla oikeestaa ees oo muita kavereita. Enkä enää ees osaa hankkii uusii kavereit.
Hei.
Joissakin ystäväryhmissä pieni leikkimielinen nahistelu on hyväksyttävää. Mutta tuo, se menee rajan yli.
Ystävien ei milloinkaan pitäisi :
– Patistaa sinua tekemään jotain mitä et halua tehdä,
– saada sinut tuntemaan olosi ikäväksi,
– kiusata sinua.
Minun mielestäni sinun kannattaisi, öm… lopettaa ystävyys tuollaisten ihmisten kanssa? Niin, tuollaisten ihmisten kanssa ei ehkä kannattaisi olla ihan lähimmissä väleissä, totta tosiaan. Voit myös puhua esim. kotiväen kanssa tästä.
