Minulla on pari hyvää kaveria. Yksi kavereistani on kertonut elämänsä vakavimpia tilanteita, jotkut ovat olleet todellakin vakavia. Pelkän että neuvon liikaa. Minulle on opetettu että on hyvä kuunnella ja auttaa. Välillä tiedän miten auttaa, välillä en. Pelkään myös että hän tarvitsee lisää apua kyseisissä asioissa myöhemmin apua ja en osaakkaan enään neuvoa kosna olen jo kertonut miten osaan… Toisin sanoen hän on laskenut puoliksi taakkansa minulle jaettavaksi. Olen kyllä todella kiitollinen että joku voi luottaa minuun tuolla lailla.
Mitä voisin tehdä jos hyydynkin vain kesken neuvomisen?
Moikka!
Kiva kun kerroit asiasta :)
Vakavat jutut eivät koskaan ole kivaa!
Kiva kuulla, kun joku luottaa sinuun kyseisellä tavalla :) Ei kannata luovuttaa, vaan yrittää vaan parhaansa kuunnella ja auttaa. Jos se mielestäsi tuntuu liiaksi sinulle, voisit vaikka yrittää kertoa kaverillesi, että voisi puhua koulussa jollekkin opettajalle (esim. kuraattori) tai vaikka kotona vanhemmille, he varmasti osaavat auttaa :)
Koskaan ei kannata luovuttaa, pitää aina yrittää parhaansa! Jatka siis neuvomista ja kuuntelemista, uskon että sinusta on loppujen lopuksi paljon apua kaverillesi! :)
Menestystä asian kanssa! :)
