Olen tällä hetkellä IB-lukion toista vuotta eteenpäin pyristelevä, piakkoin 18 vuotta täyttävä tyttö. Ja näyttää pahasti siltä, että koulunkäynti on pahasti laskussa. Motivaatiota on, mutta kykeneväisyys puuttuu kokonaan.
IB-lukion suorittaminen on ollut tavoitteena jo todella pitkään, mutta nyt on tullut ajateltua, että onko enää. Opiskelu tuntuu mahdottomalta ja ahdistuskohtaukset tuppaavat vain pahenemaan. Ei enää mitään kunnon toivoa/tavoitteita tulevaisuudelle, kun tuntuu, että tästäkään ei pääse eteenpäin.
Luovuttaa en haluaisi, eikä intoa kansalliselle puolelle ole yhtään. Tuntuu että elämä on stoppitilassa enkä pääse liikkumaan eteenpäin. Ei mitään hajua mitä pitäisi edes tehdä…
Vähän samassa tilassa itekki. Koulu ei kiinnosta yhtään enää ja ahdistaa aamuisin lähteä, mut jos ei mee ollenkaan ja lopettaa nii muitten odotukset rupeavat ahdistamaan kans. Et mitä helvettiä mun pitäs muka tehdä
