Minulla on ystävä joka on tärkeä. Mutta hänen seuransa ahdistaa minua. 😥 Tuntuu että ystävyys on yksipuolista koska ystävä ei hirveenä juttele mulle. Yleensä minä juttelen enemmän hänelle. Meillä ei oo enään juttelu aiheita niinkuin ennen oli. Silloin kun tutustuin häneen niin meillä riitti juttua enemmän. Nykyään en voi katsoa hänen silmiin vaan katson usein maata, ahdistaa katsoa silmiin. Ahdistaa tämän ystävän halit. Vaikka yleensä tykkään halata ystäviä. Onkohan meidän ystävyys ohi? En oo onneksi nähnyt tätä ystävää tai jutellut sen kanssa. Oon yrittänyt pitää taukoa jos se auttaisi. Ehkä joku kerta nähdään vielä.
Ei ystävyytesi ole ohi. Menkää vaikka kauppaan yhdessä ja kattokaa joku leffa.
Anonyymi: me ollaan käyty kyllä shoppailee yhdessä ja katsottu leffoja. Mutta minua harmittaa että se ei itse pyytänyt minua näkemään, se ei pyytänyt minua itse shoppailee tai katsomaan leffoja sen luokse. Se ei edes pyydä minua kahvilaan itse. Yleensä se olen minä joka pyytää sitä kahville, shoppailee ja katsoo leffaa. Eikö ystävyyden pitäisi olla molemmin puolesta. En pysty edes katsomaan sitä silmiin, sen seura ahdistaa minua. se ei edes saa minua enään nauramaan tai hymyilee. Oon paljon iloisempi muitten kamujen seurassa. Ehkä mun pitää olla nyt niin etten laita sille viestiä enkä nää sitä pitää vähän niinkuin taukoa. 🤔 Meidän juttelut ei toimi enään niinkuin ennen 😥 Mitä mun kannattaisi tehdä?
Hei! Mun muistaakseni ollaan juteltu mun alottamassa keskustelussa aikaisemmin, jossa puhuin mun kaverisuhteesta. Mut juu, jos hänen seurassa olo ahdistaa sua, sun ei tarvii olla siinä. Hyvä et oot ottanu etäisyyttä, jos hän roikkuu perässä, saatat joutua sanomaan suoraan että susta ei tunnu hyväktä teidän kaverisuhde. Tsemppiä!
