Okei, en haluis olla kade mun frendille mutta. Se on saanu aivan ihanan poikkiksen ja oon niin ilonen hänen puolestaan. Ja toinenkin kaveri on kivas suhtees. En oo mikää ainoo sinkku kaveriporukas tai mitää, mut oon vähä poikkista vailla vaikkei se nyt mun elämän tehvävä ole löytää sellanen. Erosin viime keväänä ja sen jälkee elämä on ollu härdellii. Haluisin vaa jonkuun joka välittäis ja pitäis huolta yms… Mitä tekis? En haluu olla ilkee mun frendille mut ku varsinkii toinen heistä puhuu kumppanistaan vähä liikaa ja heti ku ei koulus nää sitä kahtee minuuttii nii alkaa selittää jotai et hirvee ikävä.
Hei. Ihan normaalia kaivata itsekkin läheisyyttä ja ärsyyntyä, jos toiset koko ajan hehkuttavat onneaan parisuhdea asioissa. Voit jotenkin hienovaraisesti yrittää sanoa asiasta kaverillesi ja vaikka painottaa sitä, että sinulle tulee masentava olo, koska et itse ole tällä hetkellä parisuhteessa ja olet suht vasta eronnut. Siten hänelle tulee selväksi (toivon mukaan), että kyse ei ole siitä, ettetkö olisi onnellinen hänen puolestaan.
Seuranhausta sen verran, että netistä löytyy siihen paljon ohjeita. Niillä varmasti pääsee pitkälle. Loput on kiinni siitä, että löytyykö sellainen sopiva jonka kanssa tykkäätte toisistanne. Näissä asioissa on turha pitää kiirettä. Tulet löytämään uuden poikaystävän ennen pitkään. Ja jossain vaiheessa voi olla useampikin jonossa. Kavereidesi onni voi myöskin kääntyä ja erot on aika todennäköisiä nuorien suhteissa varsinkin.
Moi! Toi on normaalia! Kateellisuus on normaali ja yleinen tunne. Sitä kateutta esiintyy myös niin että ei huomaa sitä. Et ole ainoa. Jos teille kaikille sopii voitte seurustella yhdessä. Se on mahdollista. Sun ei myöskään tarvitse seurustella jos et halua. Ystävätkin ja kaverit ovat myös ihania!
Kiitti oikeesti iha hitosti vastauksist. Tulee oikeest sellai fiilis et en oo ainut.
