Moi en tiedä mihin aihealueeseen tää ois pitänyt kirjoittaa mut tuleepahan nyt sit tänne
Kysyn neuvoa mitä pitäis tehdä.
Eli noin alle kuukausi sitten menin kuraattorille puhuu siitä että muo syrjitään.No asiat parani pariksi viikoksi mutta sitten sama jatkui. Enään ei jaksa välittää siitä asiasta.
Mä epäilen tosi siis oikeesti tosi paljon itselläni ahdistushäiriötä. Oon nyt kutosella ja vitosella mulla (ehkä) oli masennus mut sit asiat helpottui itsestään. Kun menin kertomaan kuraattorille syrjimisestä hän kysyi onko jotain muuta mielen päällä (en tiedä pitäiskö toi sana kirjoittaa yhteen vai erikseen).No sanoin ei koska en uskaltanut kertoa. Nyt oisin valmis kertomaan MUTTA sosiaalisen ahdistuksen takia en uskalla koska sanoin että kaikki on hyvin.
Koululla on nyt terveystarkastukset että voisin siellä kertoa mutta ajatus melkein tuntemattomalle kertoa epäilyksestäni kammottaa.
Vanhemmille en uskalla kertoa itse mutta haluaisin aikuisen kanssa soittaa.
Koko ajatus olisi kertoa vanhemmilleni miten voin ja ehkä diagnosoida ahdistus.
Yritän kerätä voimia että pystyn kertomaan kuraattorille.
Ja syy miksi haluan kertoa just kuraattorille on koska luotan häneen tarpeeksi(luotan häneen koska se miten hän suhtautui siihen että kerroin syrjimisestä oli jotenkin vaan ihana)
Haluan tietää mitä tapahtuu sen jälkeen kun kerron asiasta..
Minkälaista apua saan? Jos saan edes
Oletteko te kertonut jos on ollut jotain ja mikä sai teidät kertomaan? Miten asiaan suhtauduttiin? Kannattaako mun kertoa just kuraattorille tästä?
Haluaisin saada vastauksia noihin kysymyksiin ja kiitos jo valmiiksi vastauksista(jos niitä tulee)
Mä nyt kerron joitain suht turhia asioita joita ei oo pakko lukea
Eli mä nipistän itseäni kädestä kun alkaa enemmän ahdistaa.
En jaksa miettiä mitä muut ajattelee musta mutta samalla mietin liikaa mitä muut ajattelee musta.
Oon koko elämäni panostanut kouluun ihan sikana.
Kerran meillä oli koulussa puhetta syömishäiriöistä jotka tuli kokeeseen. Äiti kysy multa kysymyksiä siitä kappaleesta ja alkoi yhtäkkiä puhuu masennuksesta(ylipäätänsä mielenterveyshäiriöstä) että miten jotkut ihmiset piilottaa sen tosi hyvin ettei sitä huomaa. Mä vaan siinä nyökyttelin hiljaa. Tuli vaan outo olo ku itsellä on aika varmasti se ahdistushäiriö.
Eipä mulla muuta ois kiva tietää vastauksia niihin kysymyksiin et kiitos.
Tässä keksi sulle🍪 koska luit tän! <3
Ja aion vastata vastauksiin
Mullakin oli aika varmasti masennus noin vuosi sitten ja en hakenut Apua keneltäkään vaan putosin tunteet sisälleni se oli virhe ja sanon että älä tee sinä sitä❤mää ajattelin liika sitä mitä muut munsta ajattelee ja kaverisuhteita myös.
Toiselle ihmiselle joka kuuntelee ja haluaa kuunnella on helpottavaa purkaa sisimpää ja se auttaa. Muista että et ole yksin❤
Sitten muutama kuukausi sitten mun pato murtui ja kerroin melkein kaiken ystävälleni joka kuunteli ja lohdutti mua kun itkin samalla.
Ja kannustan että kerrot vaikka kuraattorille jos tuntuu että just se on se jolle voit purkautua vaikka olisit sanonut että ei ole mitään koska kyllä se ymmärtää et varmasti ole ainoa❤❤❤
❤❤❤
Sulle paljon tsemppiä❤
Terveisin masennuksestatoipunut
Moi:)
Mulla on tosi samanlainen tilanne ku sulla. (epäilen siis itelläni pakko-oireista häiriötä) Mut en oo koskaan kuiteskaa hakenu apua…
Hyvä että oot ollu jo aikasemmin kuraattorilla, ja luotat siihen. Onko tää sama kuraattori yhä teidän koulussa? Jos on, nii pystyt helposti pääsee taas sen luo.
Ja siellä terveystarkastuksessa, nii sun ei tarvii mitenkää isosti avautua, vaan voit tehdä sellaisen ns ”aloutuksen”. Eli sanot esim. vaan, että sulla on ollut tässä lähiaikoina vähän huono olo henkisesti jne.
Sanoisin, että terkkari ohjaa sut koulukuraattorille sen jälkeen, joten näistä sun epäilyksistä voit sit kertoa ekaksi sille kuraattorille.
Kuraattori voi soittaa vaikka sun kanssa sun vanhemmille jos haluut.
Toi aihe vaikuttaa suht vakavalta, joten mä
uskon et kuraattori lähettää sut johonki nuorisopsykologille tai jonnekki. Siitä mitä tapahtuu tän jälkeen, mulla ei oo mitään hajua.
Sanoit, että sä oot joskus puhunu (tai lähinnä kuunnellut) äitis kanssa masennuksesta ja sellasesta, joten uskoisin et sulla on aika hyvät välit sun vanhempiin, ja ne vaikuttaa siltä, että ne aikoo 100% tukea sua.
Jos (kun) keräät rohkeuden kertoa sun vanhemmille ja kuraattorille, kerro jooko tänne, miten meni ja mitä kävi:D
Laitoin tänne vastauksen maanantaina, mut sitä ei oo vieläkään julkaistu…
En jaksais kirjottaa sitä kaikkee uudestaan nii katon nyt et jos tää julkastaan ennen sitä toista viestii nii kirjotan sen uudestaa…
😂😅
Moi taas
Heti aluksi kiitti vastauksista<3
Aion kertoa kuraattorilla asiasta tiistaina tai keskiviikkona (hän on siis noina päivinä koululla)
Vanhemmille kertominen on ehkä vaikein juttu sillä en oikein kerro mitään mistään heille enkä vaan pysty luottaa heihin
Mulla ei ole kuin vain yksi kaveri johon en luota tarpeeksi
Ja ennenkun joku ihmettelee miksi mulle on niin tärkeää että luotan sille kenelle kerron
Eli siis vitos luokalla mulla oli kaveri josta tuli mun bestis
Hänellä oli jo bestis mutta hän sanoi että minä ja hän(hänen toinen bestis siis) ollaan hänen bestiksiä
Ite en ollut koskaan bestikseni bestiksen kaveri eikä silleen tultu toimeen keskenään
No se kesti hetken kunnes en ollutkaan hänen bestis ja ei puhuttu enään
Siitä tuli mulle se ongelma et en vaan pysty luottaa keneenkään
Nykyään ex bestikseni kiusaa minua
Mutta juu mitäs vielä sanois
[Osa tekstistä poistettu]
Saan kuulla koko ajan et oon laiska vaikka en oikeastaan oo vaan oon väsynyt tähän kaikkeen
Ja olen muuten vasta kutosella et pelottaa että kaikki luulee et oon liian nuori tähän
Mut toivottavasti te voitte hyvin
Ja Gay & not so Happy:D niin kerron sit mitä kävi ja toivoisin että jos aiot kertoa tässä lähiaikoina sun epäilyksistä niin olisi ihana kuulla mitä kävi ja miten se meni
Moikkaa<3