Musta tuntuu et mulla on sosiaalinen ahdistus. Joo kuulostaa vähän väärältä alkaa pikkusen self diagnosamaan tai silleen, mutta en pysty tekemään mitään sosiaalista. Tilaamaan jätskiä kiskalta, sanomaan heippa kaupan kassan työntekijälle, keskustelemaan normaalisti ilman keskustelun replayaamista yöllä kun ei nukuta ja mietin, että mitä olisi pitänyt sanoa ja että olin ärsyttävä. VIHAAN esitelmiä, en sen jännityksen takia vaan sen takia, että ajattelen että ketään ei kiinnosta ja he haluasivat repiä korvat päästä kun kuulevat ääneni. Tää vaan pahenee joka kerta kun puhun, eikä äiti tai isä usko tämmösiin juttuihin. :(
eikö täältä mlllästäki saa apua tollasiin ongelmiin? voit hakea netistä sellasia sivustoja, joissa voi jutella sosiaalityöntekijöiden kanssa. yritä jutella sun vanhemmille siitä että sulla on haasteita tuollasissa tilanteissa
