Moi, miten pääsen yli pojasta, jonka tiedän olevan hetero?
En osaa olla hokematta jatkuvasti mielessäni: ”Se on tosi ihana” tms.
Kuvittelen jatkuvasti kaikenlaista siitä vaikka se on mahdotonta että se pitäs musta sillä tavalla kuin mä siitä.
Ajattele elämän muita hyviä puolia, tbh en keksi mitään muuta.
