Tänään äitini kertoi että eräs tuttumme A oli menehtynyt. Hän oli jo aika vanha mutta ihana ihminen! En vain oikein osannut reagoida hänen kuolemaansa kun äiti sen kertoi. Emme olleet niin läheisiä että se oisi pitkä surun aihe mutta äidilleni hän oli hyvä ystävä. Eli siis miten mun pitäis reagoida kuolemaan?
heti aluks, otan osaa
Ei oo olemassa väärää tai oikeaa tapaa reagoida. Jokainen kokee asiat omalla tavallaan:) mut se on tosi tavallista et jos ei tunne kunnolla nii ei se oikein mitää tunteita herätäkkää.
Ei siihen hirveästi tarvitse reagoida. Ehkä tärkeintä on puhua juuri kuolleesta hyvää jos läsnä on ihmisiä joille hän oli läheinen. Se lohduttaa ja auttaa surun käsittelyssä. Myöhemmin saa myös ihmisen huonot puolet muistaa, onhan meillä kaikilla niitäkin.
Jos taas on itselle läheinen niin silloin ei auta kuin surra ja sen jälkeen jatkaa elämää. Tehdä kuten poismennyt ystävä sinun toivoisi tekevän: elävän ja olevan onnellinen.
Voi olla todella vaikeaa tietää, miten reagoida, kun joku tuttu menehtyy, vaikka et olisi ollutkaan kovin läheinen hänen kanssaan. On täysin ymmärrettävää, ettet heti tiedä, miten tuntea tai miten ilmaista surua tällaisessa tilanteessa. Tärkeintä on olla rehellinen omille tunteilleen ja antaa itselleen aikaa prosessoida tapahtunutta.
Voit esimerkiksi kertoa äidillesi, että vaikka et tuntenut olevan niin läheinen menehtyneen kanssa, arvostit häntä ja muistat hänet hyvällä. Voit myös tarjota äidillesi tukea ja olla hänen tukenaan tässä surun hetkessä. Jokainen reagoi kuolemaan omalla tavallaan, ja tärkeintä on olla empaattinen ja kunnioittaa menehtyneen muistoa. Jos haluat, voit myös kertoa äidillesi, että olet täällä häntä varten, jos hän haluaa puhua tai jakaa tunteitaan. Suru on luonnollinen tunne, ja on tärkeää antaa itselleen lupa tuntea ja käsitellä sitä omassa tahdissaan.
Oon ite kokenu saman. Ei ollu hirveen tuttu enkä oikein tuntenut mut ei se kuitenkaan mukavalta tuntunu. Tsemppii ja iloa pimeyteen
Voi ei! Otan osaa! Itsekin olen kokenut saman, kun isoisäni kuoli vähän aikaa sitten. Hän ei ollut mulle kovin läheinen, mutta kuitenkin suretti hänen poismenonsa. Olisin halunnut tuntea hänet paremmin. Reagoidessa jonkun kuolemaan on varmaankin tärkeää olla empaattinen, mutta juuri oikeaa tapaa ei ole. Itselläni jäi ajatukset kuolemasta pyörimään päähän. Näistä ajatuksista olisi tärkeää keskustella jonkun kanssa tai jotenkin pystyä purkamaan niitä. Itse sävelsin kappaleen hänelle. Tsemppiä, ja muista jutella jollekin, jos ajatukset tästä jäävät pyörimään liikaa päähän!
