Moii, oon 012 tyttö, eli oon nyt seiska luokalla. Mulla ei ole snapchattia, toisin kuin 98% meidän luokasta. En oo ikinä kysynyt äidiltä, voisinko saada sen, koska aiemmin tää sovellus tuntu musta turhalta. Eli oon siis käytännössä haukkunut sen ihan pihalle mun äidin edessä. No nyt on yks poika joka asuu toisessa kaupungissa (tunnetaan siis muualta kuin snapista) pyys mun snappia, ja ei nähä ku ehkä kerran vuodessa. Mua pelottaa, et tää poika unohtaa mun olemassa olon/haluan pitää siihen yhteyttä. (whattsupissa viestittely ei tunnu yhtä luonnolliselta tai sitä ei voi tehdä luonnollisesti joka päivä, jos näkee vaan kerran vuodes). Lisäks äsken meillä kävi äidin kaveri ja äiti sano sille kaverille et joo et ku täs on tällanen äiti joka ei anna ladata snäppiä (tarkoittaen siis itseään). Nyt siis varmistuin siitä, et äiti ei ainakaan haluis mun lataavan snappiä. En uskalla kertoo todellista syytä, miks sen haluaisin, koska mun ja sen pojan äiti on kavereita. Eli haluisin siis snapin, mut vaan ton yhen tyypin takii, mut en uskalla kysyy mun äidiltä, kun pelkään, että nolaan itteni. Mitä pitäis tehä?
Mä en tiiä miten koska en ite käytä sitä mut sää oot 7. niin ehkä voit selittää jotain luokkaryhmästä?
Muuten sanoisin että älä lataa sitä koska siel on vaan groomereita mutta kun kerra on kyse tälläsestä…
Moi! Mikä susta WhatsAppin käyttämisessä tekee siitä epäluonnollista? Musta se on aika hyväkin vastine SC:lle, ja itse saatan käyttää sitä ihan päivittäiseenkin kanssakäymiseen. Samalla aika menee oikeasti jutteluun, eikä esimerkiksi muiden tarinoiden selailuun yms. Ehkä voisitte soittaa siellä video- tai äänipuheluita, joilla läheisyydenkaipuuta saisi vähän lievitettyä?
Voithan sä vaikka sanoa, että sulla on joku kaveri, kuka käyttää vaan snappiä ja haluisit pitää siihen yhteyttä. Voit myös vaikka että susta tuntuu siltä että jää ulkopuolelle, kun kaikilla muilla on se ja että vaikka se joskus tuntu turhalta, et nyt tajuut et miksi monet käyttää sitä
