Olen parisuhteessa ihmisen kanssa jonka kotiolot ovat omasta mielestäni varsin epäinhimilliset. Ei yksityisyyttä, sitovat vanhemmat ristiriitaisella asenteella, antavat näennäisen valinnan vapauden mutta antavat vain yhden valittavan vaihtoehdon, uhkailevat ulos heittämisellä. Hän haluaa itsenäistyä muttei pysty tekemään asialle mitään empaattisuutensa takia. Ei toivo satuttavan vanhempiaan muttei pysty olemaan elämässään. Minua pelottaa mitä hän saattaisi tehdä itselleen ellen minä kuuntele häntä. Kuinka voisin auttaa häntä ilman että kaikki kaatuu ja hän joutuisi katuma päälle. kaikki vaihtoehdot joita olen hänelle tarjonnut hän on tyrmännyt. Olen hänen perheensä ulkopuolinen henkilö. Ja kyseessä oleva henkilö on 17-vuotias itsenäiseen elämään kykenevä henkilö. Hänellä on toisenasteen koulupaikka ja hyvä sydän asioihin, mutta häneltä puuttuu ns. itsekkyys omien asioiden takia. Hänellä ei ole minkään näköistä yksityisyyttä kotonaan ja hän on mielummin ulkona pakkasessa kuin menisi kotiin. Hän kärsii mielenterveys ongelmia kotiolojensa takia ja hänellä on myös unihäiriöitä jotka haittaavat koulunkäyntiä ja ainut näennäinen syy on hänen ahdistuneisuus kotioloissa. Hänen vanhemmat eivät tue hänen itsenäistymis tarpeita millään tavalla ja sitovat hänen harkintaansa ja halua kokeilla omia ”siipiään”. Olen syvästi huolissani hänestä, enkä toivo hänele mitään pahaa.
Pyydän apua hänen takia.
