Miten tulit kaapista ulos?

Olen tullut useita kertoja kaapista ulos. Aina en ole edes tulemalla tullut ulos kaapista vaan olen pitkän ajan sisällä vihjaillut niin paljon homoseksuaalisuudestani, että joku on vain tajunnut jutun juonen.

Ensimmäinen, mikä tulee mieleen oli, kun 13-vuotiaana silloisen tyttöystäväni kanssa kerroimme äitilleni seurustelustamme. Myöhemmin kävin yksin äitini kanssa hyvin pitkän keskustelun, jossa hän sanoi tukevansa minua täysin, seurustelin sitten nyt tai tulevaisuudessa minkä tahansa sukupuolen edustajan kanssa.

Parille kaverille olen vain töksättänyt asian päin naamaa tyylillä ”mä oon lesbo”. Sinänsä tuo on ollut helppoa sillä yli puolet kavereistani on jotain muuta kuin cishet-ihmisiä. Reaktiotkin ovat olleet vain tyylillä aha, sinäkin, no, tervetuloa kerhoon.

Kerran tulin puolivahingossa ulos kaapista urheilujoukkueelleni. Puutuin pukkarissa siihen, kun muutama poika homotteli toisiaan kohtalaisen rajusti. Yksi heistä sitten kysyi että kuka tässä kopissa on jokin muu kuin hetero. Nostin käteni ylös sen enempää ajattelematta. Hän sitten kysyi vielä tarkentavan kysymyksen että mikä minä olen ja vastasin että lesbo. Asiasta ei sitten puhuttu enää, homottelun lopettivat noin viikon ajaksi mutta sitten taisivat unohtaa asian.

En ole oikeastaan koskaan ajatellut, että minun täytyisi tulla jotenkin kaapista ulos. Välillä tulee vain vastaan tilanteita, joissa täytyy korjata että eikun mä en oo kiinnostunut pojista tai jotain muuta. Niitä tilanteita tulee itse asiassa yllättävän paljon, ja yllättävän usein olen myös antanut itseni jäädä sinne kaappiin. Esimerkiksi isälleni, isovanhemmilleni ja muulle suvulle olen edelleen ’kaapissa’, vaikka olisin monta kertaa voinut jo ulkoistaa itseni.

Suosittelen juuri sitä, että jos erikseen kaapista ulos tuleminen tuntuu oudolta tai vaikealta, älä tee sitä. Odota vain, että tulee jokin hyvä tilanne. Usko täi älä, niitä tulee useammin kuin luuletkaan. Tämä yhteiskunta nimittäin valitettavasti on edelleen niin cis-heteronormatiivinen. Myöskin, jos yhtään tuntuu siltä, että ei ole turvallista tulla ulos kaapista, jätä tulematta. Odota ensin että sinulla on tukiverkosto kunnossa ja luotettavia ihmisiä ympärillä joihin voit tukeutua jos reaktio ei olekaan sitä mitä odotit.

En oo hirveemmin kertonu muille, koska ei oo huvittanut.

netissä olin asiasta ekaa kertaa avoin ja jooh. ei siinä paljoo kertomista.

Eka tuttu oli mun täti. En oikein ajatellu asiaa ja käytännössä möläytin pitäväni myös tytöistä (identifoiduin tähän aikaan nonbinaryksi, muttei täti siitä tiennyt ja oletti mun tykkäävän vain pojista)
hän otti sen ihan hyvin? tunnen tätini ja kaikki ei ole ihan sujut hänelle, mutta se on fine.

persoonalliseen insta käyttäjään laitoin joskus ne bi värit sydäminä ja myöhemmin vaihdoin mun pronominit siellä, josta yks kaveri laitto viestiä ja lisäs mut semmoseen lgbtq+ ryhmään. Siellä kerroin miten identifoidun, koska se oli osa tutustumis hommaa. (tosin identifoiduin silloin vielä jälleen vain bi ja nonbinary.)

Äidin kanssa vähän hankalampi suhde, mut päätin kertoo sille. siihen se vaan vasta about ”okei, haluuks sä puhuu siit?” ja sitten me ei koskaan puhuttu siit lmao. Se on parempi näin.

mutta joo. koulussa hengaan aika paljon tyyppien kanssa jotka on jonkin sortin lgbtq+ ja se on tosi avoin ryhmä.

otsikossa näkyy miten nykyään identifoidun lmao, ace hommaa mietin vielä, mutta kyl se siitä.