En meinannut kirjoittaa täällä mutta mitä mä teen kun en pääse omista kiusaamis muistoista eroon ja alakoulun pohjalta ei ole paljonkaan hyviä muistoja. Ja nyt oon ylä asteella. Kiusaaminen on kyllä loppunut. Olisin kiitollinen jos joku vastaisi.
Omasta kokemuksesta tiiän, et puhuminen auttaa. Ja aika. Itse taas olin koulukiusattu yläasteella, nykyään en niinkään, mutta saan siitä huolimatta joskus osakseni outoja katseita persoonallisuuteni vuoksi. Itsekin kärsin edelleen, monen vuoden jälkeen, kiusaamisen jättämistä jäljistä. Ajan myötä muistot ovat vainonneet vähemmän ja asiasta puhuminen hyvien, minua ymmärtävien ystävien kanssa on auttanut. Hyvä kuitenkin, et sulla on kiusaaminen lakannut, kyllä se siitä:). Myös se, et ei muistele kiusaamista vaan kaikkia hyviä muistoja voi auttaa, taas kerran ajan kanssa:)
