Moikka! Oon ysiluokkalainen tyttö, ja mua tuskastuttaa erittäin paljon se, että haluaisin seurustella, mutta en osaa tutustua normaalisti. Yleensä jos tutustun ihmiseen, aloitan keskustelun jostain kouluasiasta tai jostain muusta turhasta ja näin minulla on kavereita. Mutta en ikinä puhu pojille. Tai ainoat kerrat, kun puhun, siitä tulee vaan kiusallista, kun jostain syystä en saa sanaa suustani tai sitten vastapuoli ei maskini takaa kuule, mitä sanon. Ymmärrän, että ei se varmaan nyt niin erilaista ole puhua pojille, mutta kun en minä tiedä. Vaikea alkaa yhtäkkiä puhua pojille, kun koko yläasteen olen viettänyt parhaan kaverini kanssa suurimmaksi osaksi kahdestaan. Haluisin siis vinkkejä siitä, miten tutustuitte poikaan.
Ja sitten toinen asia, joka liittyy kiusallisten tilanteiden välttämiseen. Tässä tutustumisessa minulla on tietty poika mielessä ja olen häneen ihastunut ja yllättäen tässä taka-ajatuksena olisi päätyä loppujen lopuksi romanttiseen suhteeseen. Miten saisin siis itseni etenemään rauhassa. Itseni jossain määrin tuntien, väittäisin, että möläyttäisin ihastukseni suurin piirtein kolmannella keskustelulla. Se ei varmastikaan olisi ihanteellista, sillä suunnitelmani on, että jos tuntisimme paremmin, olisi edes mahdollista, että tunteet olisivat molemminpuoleisia. Ja minäkin tietäisin millainen se ihminen on. Mutta jos heti kerron tunteista ja hän antaa pakit, sittenhän emme olisi ehtineet tutustua. Loppujen lopuksi kysymykseni siis on se klassinen: Kuinka voisin tutustua ihastukseeni ja olla hänen kanssaan, ilman, että ryssisin koko jutun.
Ja ei, emme puhu ikinä tällä hetkellä. Juu, olemme samalla luokalla. En tiedä nähdäänkö ikinä peruskoulun jälkeen joten olisi vähän kiire saada homma tulille.
Okei, tässä viestissä ei ole päätä eikä häntää, mutta ehkä joku voisi jotain auttaa :0 kiitos
