Moikka!
Oon alottanut nyt syksyllä lukion ja musta, kympin tytöstä, alkaa tuntua että motivaatio on totaalisesti loppu. Teen kouluhommat siinä missä ennenkin, mutta en oikeastaan ymmärrä miksi ja sen takia kaikki onkin jäätävää pakkopullaa. Tykkään tosi monesta aineesta ja vaikka ennen oon tullut tosi iloseksi kielten ja esimerkiks historian opiskelusta en nykyään tunne samanlaista iloa ja tyytyväisyyttä mihinkään. Yläasteella motivoin itteeni hyvillä arvosanoilla ja kymppi oli lähes aina se mihin pyrin, mutta nyt hyvät kurssinumerot tai edes onnistuneet yo-kokeet ei tuota minkäänlaista kunnianhimon puuskaa. Omalla tavallaan koen, etteivät mun lukemat kurssit ole olleet tarpeeks haastavia, mutta toisaalta en tiiä olisinko tyytyväisempi haastetta saadessanikaan.
Vapaa-ajallakaan en oikeestaan koe iloa juuri mistään. Kaikki tuntuu oudolla tapaa ontolta. Oon koittanut syödä terveellisesti, monipuolisesti ja runsaasti ja unimäärääkin olen nostanut rutkasti. Arkenakin nukun 8-9 tuntia yössä. Harrastan käsitöitä ja kuten tuolla ylempänä olikin, kieltenopiskelua. Toisaalta nekään eivät tuo mitään energiaa, vaan päinvastoin vievät sitä. Ulkona liikun noin 2h päivässä. Perheeseen välit on hyvät ja ystäväporukkakin kotikunnalta löytyy, mutta uudella asuinpaikkakunnalla mulle ei oo yrityksestä huolimatta kavereita siunaantunut.
Ykkösprobleema tässä onkin tää motivaationpuute kaiken suhteen, vinkkejä siis tähän kaipaisin. Kiitos jo etukäteen!
Moi ja kiitos viestistä.
Uskon, että motivaatio on välillä hukassa itse kullakin eikä siitä tarvitse murehtia. Mutta jos jatkuu pitkään eikä mikään oikeastaan tunnu enää miltään, kannattaa miettiä mistä se voisi johtua?
Tsemppiä syksyyn!
-Kata
