Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Moii
Oon 16 vuotias tyttö ja en tiiä tarttenks apuu vai oonks vaa ylidramaattine vai mitä.
Kärsin masennuksesta (ei diagnosoitu) tai ainakin oli tosi paha alakuloisuus sekä alentunut mieliala ja ahistus jne. niinku oikeestaan koko yläasteen ajan, minkä takia en kyennyt käymään koulussa kunnolla. Kärsin siitä yksin n. 2,5 vuotta enne ku hajosin täysin koulus ja aloin vaa märisee ja no sillon oikeestaan ainoo mitä mietin oli et mikä olis helpoin tapa lopettaa kaikki kokematta hirveesti kipuu.
Mul on aika paljo eri seikkoja jotka vaikuttaa/on vaikuttanu muhun niinku esim. isän terveys, sisarusten masennukset, kaverisuhteet, jne.
Nykyään voin jo paljon paremmin, mutta samalla taas tuntuu et se kaikki vaan pikkuhiljaa nielee mut takas sinne mistä oon onnistunu kaivautuu pois. Haluisin terapeutille ennen ku mun tilanne menee taas yhtä pahaks mut en tiiä miten pääsen kertomatta mun vanhemmille ja ku lisäks on niin kallista.
Moi!
Kiitos viestistäsi! Et ole ollenkaan ylidramaattinen ja apua on tärkeää saada, jos on huolissaan omasta voinnistaan. On itseasiassa tosi hienoa ja tärkeää, että olet pysähtynyt pohtimaan asiaa jo nyt ennen kuin tilanne on mennyt yhtä pahaksi kuin aiemmin.
Kun huonovointisuus pitkittyy, niin jossakin vaiheessa voi tulla eteen romahdus, jos apua ei saa. Ikävä kuulla, että sinulla on useampi asia, jotka painavat mieltäsi. Jos on huolta läheisistä tai ihmissuhteisiin liittyy jotakin, niin ne voivat kuormittaa mieltä ja vaikuttaa omaan vointiin.
Hyvä kuulla, että voit paljon paremmin kuin aiemmin, mutta nyt on ehdottomasti oikea hetki hakea ammattiapua, koska tunnistat vointisi luisuvan huonompaan suuntaan.
Mietit, miten pääsisit terapiaan kertomatta vanhemmillesi. Millaiset keskusteluvälit sinulla on vanhempiisi muuten? Mitä ajattelet, jos heille kertoisikin ihan rehellisesti siitä, kuinka sinä todellisuudessa voit ja kuinka tarvitset apua? Jos vanhemmille puhuminen syystä tai toisesta ei onnistu tai ei tunnu hyvältä, niin onko sinulla jotain muuta läheistä aikuista, kenelle sinusta tuntuisi turvalliselta puhua? Tukeutuminen johonkin luotettavaan ja turvalliseen aikuiseen voi keventää omaa mieltä edes hieman ja aikuinen pystyisi olemaan tukenasi siinä, että saat ammattiapua.
Ammattilaisen keskusteluapua voi lähteä hakemaan oman paikkakunnan terveysasemalta. Siellä ammattilaisten tehtävänä on auttaa ja tukea sinua voimaan paremmin. Terveysasemalla voi kertoa myös siitä, että toivoisit pääseväsi terapiaan, mutta taloudellinen puoli ja vanhemmille kertominen mietityttää.
Jos olet menossa kesän jälkeen kouluun, niin koulun oppilashuollosta (koulukuraattori, -terveydenhoitaja tai -psykologi) voi hakea tukea myös. He ovat siellä sinua varten!
Meille voi soittaa myös nimettömästi ja luottamuksellisesti. Lasten ja nuorten puhelimen ja Nuorten tukilinja päivystäjät numerossa 116 111. Meillä on myös Lasten ja nuorten chat sekä nettikirjepalvelu. Voit puhua mistä aiheesta tahansa.
Lisää avun hakemisesta voit lukea täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/
Toivon, että pääset avun piiriin, etkä jää yksin. Olet tärkeä. <3
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä