Muilla yhtä hölmöjä tuntemuksia? eli ihastunut täysin tuntemattomaan
Olen 16-vuotias tyttö ja taidan olla hiukan jälkeenjäänyt tässä tunne-elämässä, kun en ennen viime talvea ollut koskaan ollut kunnolla ihastunut. Elin rentoa ja itsenäistä elämää välittämättä juuri siitä, mitä muut musta ajattelevat. Eräänä aika tavallisena päivänä silmäni osuivat yhteen meidän koulun tyttöön ja tuntui kuin olisin kävellyt seinää päin. Olin tietty nähnyt sen ennenkin, mutta silloin vasta tajusin… En ennenkään ole ollut mainittavsti kiinnostunut pojista, mutta se sai ne vaikuttamaan ihan turhilta.
Ihastumiselleni ei ole mitään loogista syytä, mutta tätä on jatkunut jo kuukausia. Jokin sinä vaan vetää mua järjettömästi puoleensa. En tiedä siitä tyypistä mitään, sen luonteesta,seks. suuntautumista, asuinpaikkaa tai edes nimeä! En tiedä miltä sen ääni kuulostaa tai edes kunnolla miltä se näyttää, kun en uskalla katsoa sitä silmiin D; Aina kun nään sen koulun käytävällä katson muualle, mutta haluaisin katsoa siihen. Mulle tulee tarve puhua kovaäänisesti ja tehdä jotain huomiota herättävää, jotta se edes vilkaisisi muhun. (10-vuotiaat pojat kai tekee sellaista) Olisi hienoa puhua sille joskus, mutta toisaalta en halua. Jos se tulee parin metrin päähän niin hermostun jo totaalisesti. Haluaisin ehkä tietää siitä lisää, mutta pelkään että sitten rupeaisin stalkkeriksi.
Kotonakin huomaan ajattelevani sitä monta kertaa päivässä ja seison peilin edessä ajatellen, miten saisin itsestäni kauniimman sitä tyyppiä varten, vaikka onhan se säälittävää. Ollaan kuitenkin ihan kuin eri maailmoista, se on cool, kaunis yms. ja mä olen hölmö pieni nörtti. En tiedä mitä se ajattelisi jos saisi tietää mun oudoista tunteista, nauraisi? Häpeäisi? Onko kenellekään koskaa käynyt näin? Pelkään että ajatukseni näkyvät naamastani kavereille ja koko maailmalle, mutta tuskin niin on? :’D
Juttelin tästä ystävälleni ja se väitti, ettei tällaista lasketa oikeaksi ihastumiseksi. Mutta kun joku vain edes sanoo ”Ihastus” niin tän henkilön kuva pompahtaa päähäni :O
Kohta kun on kesä niin tuskin näen sitä lomalla, mikä on hyvä asia koska saatan rauhoittua. Mutta on se vähän ikävääkin ):
ei ole helpottanut joten upitan hiukan :/
Ymmärrän sinua täysin. Ajattelet häntä useasti, ja haluat että hän huomaa sinut, ja haluaisit tietää kyseisestä tytöstä lisää. Itselläni joskus ollut samanlaisia kokemuksia :). Tämä on vain ehdotus, mutta entä jos tekisit itse aloituksen? Jos hän on ehkä samanikäinen kuin sinä, voisit mennä vaikka kysymään apua johonkin juttuun, tai lähettää vaikka kaverisi sanomaan hänelle jotain (okei, ei ehkä uskalla jos tyttö on sinulle aivan ”tuntematon”) mutta toivon että tuosta oli edes jotain apua.
Moi.
Et ole ollenkaan jälkeenjäänyt, ihastumisille ei ole olemassa aikataulua ja monesti ne tulevat yllättäen. Sinun ei tarvitse ajatella että olisit ”hölmö pieni nörtti”, tai että tunteesi olisivat naurettavia tai hävettäviä. Olet yhtä arvokas kuin kaikki muutkin eikä tunteissasi ole mitään omituista. Ihastuminen saa monesti ajatukset sekaisin ja silloin voi kiinnittää todella paljon huomiota ulkonäköönsä, käytökseensä, siihen mitä sanoisi tilaisuuden tullen jne. Vaikka usein voisi ajatella, että omat ajatukset loistavat toisille helposti, ne eivät läheskään aina näy ulospäin. On hyvä muistaa, että ihastus toista ihmistä tuntematta johtuu ainakin osittain omista haaveista, ja siitä, millaiseksi kuvittelee toisen ihmisen. Mutta voisitko ajatella tutustumista tuohon tyttöön, ainakin kaverina? Se voi olla vaikeaa, mutta se on ainoa tapa oppia tuntemaan hänet, jos sitä haluat. (:
Oma suhtautuminen itseen vaikuttaa myös siihen, miten toiset sinuun suhtautuvat. Pystyisitkö suhtautumaan itseesi samalla tavalla kuin muihin? Sillä tavoin antaisit myös tytölle sellaisen vaikutelman, että olet sinut itsesi kanssa. Jos kasvokkain juttelu tuntuu liian rankalta, voit kokeilla puhelinta tai nettiä, jos mahdollista, tai yksinkertaisesti tervehtiä tyttöä ohimennen. Aloitteen tekeminen on rankkaa ja se voi saada aikaan nauruakin, mutta se on osoitus rohkeudesta (:
Halaus ja tsemppiä!
-Lintu-
Kiitti teille kannustuksesta!
Kyseinen henkilö siis pyörii päässäni myös koko kesäloman, ja nyt tuntuu että törmäilen siihen koulun käytävillä koko ajan… olis hienoa jos oltais vaikka jollain samalla kurssilla, niin voisin käyttää tekosyynä puhumiseen esim. läksyjä :P
Siitä on jo pitkään aikaa, miten siinä kävi?