Mun vanhemmat tappelee pikkuasioistakin, tätä on jatkunut jo monta vuotta. Oon 11. Asiaa ei yhtään auta se, että pikkuveli sanoo mua vammaseks ja haukkuu. Mä epäilen itselläni jotain syömishäiriötä, oon langanlaiha ja haluaisin olla vähän lihavampi. Äiti suorastaan pelottelee syömishäiriöllä, sanoo että jos en nyt rupee syömään enemmän mä joudun jonnekin sairaalaan letkuihin. Se on niinku pakottamista se syöminen. Lisäks kaks mun kaveria muutti pois ja meiltä on kuollu kolme kissaa vuoden aikana. Itsetuhoisuutta mulla ei ole, elän sillä ajatuksella että enää noin seitsemän vuotta niin pääsee muuttamaan omaan kotiin ja sit kun mä saan omia lapsia ja puolison, me ei riidellä. Tai jos jotain semmosta tulee, niin erotaan/mennään pariterapiaan. Mä päätin näin jo viisvuotiaana. Muuten mun elämä menee ihan hyvin, todistuksen huonoin numero oli kasi. Eipä tässä muuta.
Voimia! Muista että elämäsi tärkein ihminen olet sinä itse! Kannattaa oikeesti syyä, sillä syömishäiriöstä ei oikeestaan toivu täysin ikinä, oon ainaki kuullu, että se jatkuu jollaki tavoin läpi elämän, en oikeen osaa sanoa muuta..
Tsemppii ihan hirveesti! Älä kuuntele sun pikkuveljee, sää oot ihana ihminen!<33
