Mulla mukamas kaksisuuntainen mielialahäiriö
Pieni vuodatus tähän, pakko päästä purkamaan ajatuksiaan.
Elikkäs olen 17v poika. olen käynyt puolisen vuotta nuorisopsykalla ja lääkärin mielestä mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Omasta mielestäni ei ole. välillä on ollut vaiheita, jolloin mulla on ollut epärealistisen voittamaton ja innostunut olo ja koko maailma on näyttänyt niin kauniilta ja on tehnyt mieli ostella kaikenlaista. Välillä sitten taas masentaa eikä jaksa nousta sängystä ylös. Ja tätä lääkäri pitää kaksisuuntaisena mielialahäiriönä.
mutta eikös mielialan vaihtelu ole normaalia tässä iässä? Se kaksisuuntainenhan puhkeaa yleensä vasta päälle parikymppisenä.
Eihän siinä muuten olisi mitään, mutta lääkäri on määrännyt mulle Abilify-nimistä lääkettä, jonka pitäisi tasata mielialaa. No sitähän se ei yllättäen tee kun ei sitä sairauttakaan mulla ole oikeasti olemassa. Sen sijaan aiheuttaa hirveää sydämen hakkaamista seisomaan noustessa ja tekee olon väsyneeksi ja vetämättömäksi. Lääkärille koittanut kertoa mutta se vaan nostaa annosta siitä huolimatta.
Mitä mieltä muut ovat, onko kellään kokemusta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä teini-iässä? Mitä ton pirullisen lääkken kanssa pitäisi tehdä?
En tiiä miten tähän vastaa lyhyesti mutta tää asia on kyllä aika monilaajainen. Ite aloin huomaamaan tällästä mielialan heittelyä kunnolla lukiossa ja tavallaan kärsin siitä noin vuoden ennen kuin tuli vahva masennus kausi vastaan. Silloin päätin hakea apua koska siinä se olotila oli aika toivoton. No tästä kuitenkin päästiin pois ja tuli taas hyvä fiilis kaikesta. Ajattelin myös ettei mulla mitään masennusta ollutkaan. Tätä mielialojen heittelyä on ollut nyt lukion loppuun asti ja välillä itekkin epäilen että onko tää vaan ”normaalia” koska nämä hyvän tai huonon olon kaudet voimakkuudeltaan myös vaihtelevat ja joskus se masennus tai hyvä olo ei välttämättä ole kauhean vahvaa. Ja olen itse kieltänyt ettei mulla mitään ole koska miksi haluaisin tälläisen ns leiman diagnoosista ja olen miettinyt myös että ei mulla nää mun fiilikset välttämättä sovi yhteen kuultuihin tarinoihin tästä sairaudesta. Kuitenkin noin pari vuotta tätä läpikäyneenä olen nyt myöntänyt ettei se mun hyvä fiilis kyllä välttämättä ihan normaalia vain hyvää fiilistä ole tai ettei se ettei mikään enää tunnu miltään ole myöskään ihan normi juttu. Kyllä sen tavallaan sisällään tiedostaa mutta se on vaikea myöntää. Masennusta on vaikeampi hallita kuin sitä hyvää oloa ja yleensä haen apua juuri silloin ja kun se on ohi, tunnen etten sitä enää tarvitse. Kuitenkin mun on muistutettava mua että sitten kun on hyvä fiilis on mun ns valmistauduttava sillon siihen tiputukseen kun se on tulossa. Ja tässä nämä eri vaiheet kestävät mulla noin kuukauden että ei se ole kokoajan sellaista että päivän välein menee. Tää saa mut kans ymmärtämään ettei tää mitään ns normaalia mielialan vaihtelua ole verrattuna muihin. Ahdistus kanssa tässä välillä on läsnä, myös vähän riippuu kummassa vaiheessa mennään.
Sitten noista lääkkeistä. Tässä sairaudessa on vaikeaa löytää oikeaa lääkitystä joka näyttäytyy juuri epämiellyttävinä sivuoireina. Eli sitten kun se oikea lääke löytyy niin se tasaa sopivasti mielialaa ja parhaassa tapauksessa ei tule niin paljon niitä sivuoireita. Ite yritän elää mahdollisimman tasaista elämää ja tää on yksilöllistä mikä toimii kenellekkin. Ite saan helpotusta joogasta ja säännöllisestä unirytmistä ym. mutta ei ne silti poista niitä oireita mutta tulee vähän lievempänä. Tärkeää on mielestäni huomata jos alkaa mennä hyvässä fiiliksessä liian kovaa ja hillitä sitä koska se tiputus ei ole niin rankka ja siitä masennuksesta selviää ”helpommin”. Vaikka välillä onkin kiva nauttia siitä flowsta.
Hei Kaksi suuntaa
ja kiitos viestistäsi. Asia josta kirjoitit, on sellainen, että haluamme tarjota sinulle vertaistuen lisäksi aikuisen tukea. Viestisi on siirretty kokonaisuudessaan Päivystäjä mukana keskustelussa -keskustelualueelle. Lasten ja nuorten puhelimen työntekijät sekä vapaaehtoiset päivystäjät osallistuvat kyseisellä keskustelupalstalla keskusteluun. Kun päivystäjä vastaa viestiisi, julkaisemme myös viestisi tai osan siitä. Tekstisi saatetaan julkaista hitaammin kuin muilla keskustelualueilla.
Jos haluat, voit myös olla yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111, ruotsiksi 0800 96 116) tai chattiin https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/.
Lämpimin terveisin,
MLL Nuortennetin ylläpito