Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Moi musta on epäreilua oon 13v tyttö ja mun sisko on 14.5v se saa jäädä kotiin silloin kun haluaa, mutta vaikka mä haluan välillä jäädä kotiin niin vanhemmat ei anna. Mua harmittaa kun sisko saa aina jäädä kotiin ja mä en,mulla on aina iskän kanssa riita ja mulla ei oo aikaa puhua äitinä kanssa koska äitini on melkein aina töissä,mua ahdistaa ja masentaa kun iskä huutaa mulle äiti on mukava sen takia mä oon enemmän äitin kanssa kun sillä on esim. Vapaapäivä tai loma. Koulussa mulla ei oo kavereita käyttäydyn koulussa ihankuin mua ei olisi olemassa oon vaan aina ihan hiljaa enkä vastaa kenellekään.
Hei!
Onpa sinulla nyt monta kurjaa juttua lähinnä kotona, mutta harmillinen on myös tuo kavereiden puute.
Aloitetaan tuosta kotona yksin olemisesta. Tarkoitatko, että et saa olla niin pitkiä aikoja yksin kotona kuin haluaisit vai että sinut raahataan mukaan reissuille, joille et haluaisi osallistua? Ymmärrän hyvin, että aina ja kaikkialle ei huvita lähteä mukaan ja joskus on ihan kiva olla rauhassa yksin kotona. Kannustaisin sinua joskus rauhallisella hetkellä ottamaan asian esiin ja miettimään etukäteen hyviä argumentteja kotiin jäämiseen. Ehkä heitä kiinnostaa, miten saat aikasi kulumaan, mitä aiot sillä aikaa tehdä tai miksi et halua lähteä mukaan tiettyihin paikkoihin? Saisitko isosiskosi mukaan puolustamaan sinua?
Vanhemman huutaminen on kyllä kurjaa ja voi olla myös pelottavaa. Huutaako isäsi sinulle mielestäsi turhista asioista? Vaikka hänellä olisi hyvä syy olla tyytymätön johonkin, hänen pitäisi silti osaa pitää tunteet kurissa ja puhua sinulle rauhassa ja nätisti. Jos tästä on vaikeaa kertoa hänelle itselleen, pystyisitkö sanomaan tästä asiasta äidillesi? Isäsi tulisi opetella puhumaan sinulle ääntään korottamatta ellei kyseessä ole jokin erityinen hätätapaus. Ihanaa kuulla, että sen sijaan viihdyt äitisi kanssa ja pystyt olemaan hänen kanssaan aina äitisi vapaapäivinä sekä loma-aikoina.
Kavereiden puute on iso asia ja ymmärrän, että yksinäisenä sitä tulee tehdyksi itsestään näkymättömän, jottei saisi epätoivottua huomiota. On ymmärrettävää, että kynnys jutella muille kasvaa. Kerroit, ettet vastaa, jos joku kysyy sinulta jotain. Käpertyminen itseensä voi tuntua turvalliselta, mutta toivoisin kuitenkin, että uskaltautuisit joku päivä nostamaan katseesi ja yrittämään taas ottaa kontaktia muihin. Jos muille tulee sellainen kokemus, että et vastaa heille, he lakkaavat ehkä joskus yrittämästä.
Voi olla vaikeaa alkaa olla itse aktiivinen, mutta sosiaalisuutta voi harjoitella ihan pikkuruisin askelin ja opetalla hissukseen juttelemaan muille. Ihan aluksi katsekontakti riittää, sen jälkeen pieni hymy ja seuraavaksi moikkaus. Ne kaikki tarkoittavat, että haluat yhteyden muihin. Sitten ehkä joku päivä uskallat vastata kysymyksiin ja myöhemmin jopa itse kysyä tai sanoa jotain! Olisi ihanaa, jos joku päivä saisit kavereita tai oikean ystävän. Etene pikkuhiljaa, niin uskon sen olevan ihan mahdollista!
Sekä kotiin liittyvistä huolista että tästä yksinäisyyden kokemuksesta voit jutella myös koulusi terkkarille ja kuraaattorille. He ovat siellä sinua varten ja haluavat auttaa sinua. Tai ehkäpä koulussasi on joku mukava opettaja tai avustaja, jolle voisit joskus kertoa näistä? Jos puhuminen tuntuu hankalalta, voit kirjoittaa meille nettikirjeen ja kertoa, miten sinulla menee ja voimme jatkaa keskustelua siellä. Toki meille voi myös soittaa numeroon 116 111 tai tulla chattiin juttelemaan. Olet meille tärkeä!
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja rohkeutta lähestyä muita ihmisiä, jolloin hekin huomaavat, kuinka ihana olet!
Lämpimin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä