Mun pitäis kai olla täydellinen,mutta en oo

Mä en enää jaksa. Koulu,kaverit,odotukset,vanhemmat,ulkonäkö,sukupuoli,seksuaalisuus,täydellisyys. Liikaa kaikkea. Aivan v*tun liikaa. En saisi kiroilla Minun pitäisi olla täydellinen. Mutta en ole. En läheskään. En edes tiedä kuka olen. En ole *mun nimi*. Sitä tyyppiä ei ole. (paitsi ehkä mun vanhempien mielessä) Mutta olenko sitten River,Fox tai joku toinen *mun nimi*. Olenko edes tyttö? En pidä vartalostani ja ”naisellisista piirteistäni”. Haluan vain leikata hiukseni puolet lyhyemmiksi ja piilottaa ”naiselliset piirteeni”. Haluan puhua tästä jollekkin,koska tiedän kavereideni kokeneen jotain saman tyylistä,mutta eihän kukaan koskaan kysy kuulumisiani.Miksi kysyisikään? Eivät he varmaan jaksa kuunnella valitustani. Joten pysyn hiljaa ja annan sen kaiken jäädä sisälleni. En kuitenkaan piilota aivan kaikkea siinä toivossa,että joku välittäisi. Joku huomaisi. Vanhempani auttavat tässä niin paljon. (eli eivät ollenkaan) He (ja jotkut muut) vaativat minulta niin paljon. Romahdan pian.
Minun pitäisi olla:
-Täydellinen lapsi,mutta en koskaan ole tarpeeksi
-Hyvä isosisko,mutta tarvitsen liikaa omaa aikaa
-Kaveri joka huolehtii kavereistaan,mutta en löydä oikeita sanoja
-Hyvä koulussa,mutta hukun pian koulutöihin
-Iloinen,mutta en ole tällä hetkellä edes okei
Ehkä olen vain dramaattinen.Ehkä on normaalia,että ihmisiltä vaaditaan näin paljon ja enemmänkin.

(Jos oot lukenut tän loppuun niin oikeesti kiitos <3 )