Olen aivan h€lvetin epä sosiaalinen, en osaa keskustella tai pitää keskustelua yllä. En kenenkään kanssa. Varsinkaan vanhempien ihmisten.
Jos joku kysyy multa jotain vastaan jotain aivan typerää tai niin, että keskustelua ei voi jatkaa. Esim:
– Miksi sie sinne lähet, kesätöihinkö?
– En tiiä.
Sitten vaan katon sitä kiusallisesti ja yritän päästä pois katsekontaktista.
Nää mun keskustelutaidot on ajanut mut tosi monesti kiusallisiin tilanteisiin, ja sitten tulee p@ska olo. Tosi turha ja osaamaton. Tällöin alan ajatella itsetuhoisesti.
Kirjoittaminen sujuu paljon paremmin.
En osaa puhua, enkä koskaan ole osannut.
Kukaan mun kamu ei halua olla koskaan mun kanssa ainakaan kahestaan, ku sitte oltais molemmat vaan kiusallisesti hiljaa. Täytyy olla vähintään kolmen porukka.
Paikoissa joissa on paljon porukkaa kuuntelen yleensä muiden juttuja, ja hakeudun hauskojen ihmisten läheisyyteen. Naureskelen vieressä kun he jotain värkkäävät. Jos ne yrittää alkaa mun kanssa jotain hauskaa säätään pilaan sen, jolloin tälmä hauskakin ja yleensä äänekäs tyyppi hiljenee kiusallisesti.
Välttelen usein sosiaalisia tilanteita, juuri tämän takia. En netissäkään keskustele tyyppien kanssa, koska olen huono ylipäätään kommunikoinnissa. En tiedä milloin pitäisi vastata pitkästi tai milloin minun pitää jotain kysyä, taikka vastata lyhyesti.
Kirjoitus tosiaankin sujuu, kun tuli tällanen romaani. Täytyy munki joskus purkaa ajatuksiani ja ongelmiani johonkin. :/
SAMAISTUN, et oo ainoo♡ myös mulle tulee tollasten tavallaan ite aiheutettujen kiusallisten sosiaalisten tilanteiden jälkee itsetuhosia ajatuksia ja olo että oon maailman huonoin ihminen, enkä ansaitsis ystäviä tai ihmisiä mun ympärille. Perseestä. Yleensä meen ite lukkoon varsinki uusien ihmisten kanssa enkä tiiä mistä se johtuu. Omassa päässäni osaan keskustella muiden kanssa tosi smoothisti mut irl ei ikinä onnistu :D
Kuule minä olen ihan samassa tilanteessa, itestä on tullut erakko lukkiutunut omaan huoneeseni ja menen ulos vain jos vanhemmat pakottaa tai joku kaveri kutsuu frisbeegolfaamaan, luokassakin olo on aika paskaa kun ei uskalla sanoa tai tehdä mitään ja tekee mieli turvautua hupparin sisälle omaan kuplaan.
Update: mun toinen kamu on löytänyt parempaa seuraa. Sillä on hyvä, hauska ja turvallinen kaveripiiri. Paljon kamuja. No, en ihmettele. Kyseinen henkilö on tosi mukava. Ja sosiaalinen. Haha, se tuskin haluu olla mun kans ko sillä on parempia.
Se osaa hankkia kamuja, mie en kyhjötän aina omassa huoneessani. Kaikki kaverit jotka mulla on ollu, on ollu päiväkodista tai koulusta. Ei muualta. Ihmiset on pelottavia.
Toisesta kamusta en tiiä. Se varmasti löytää uusia kamuja, onhan sillä paljo online kamujaki. Se on ollu aina jonkulainen kamu, jo 6-vuotta.
Näillä mennään sitten, meen uuteen kouluun, jonne nuo kaks kamua tulee, ne on ainoat kamut.
