Elikä meikäläinen on 16v. lukion ekaa käyvä poika. Olin ”hikke” yläasteella ja opiskelutavoitteet on korkealla ja niin on myös halu päästä johonkin tähdelliseen ammattiin. Meikäläisen oli vielä yläasteella erittäin vaikea saada kavereita, kaikilla oli kovin erilainen tapa ajatella ja toimia ja kuin minulla niin jäin aina porukasta ulkopuolelle. Mutta lukiossa oon saanu paljon uusia kavereita ja sirpaleinen itsetunto on kohentunut huimasti. Mutta yksi ajatus on aina vähän väliä ahdistanut mieltä, nimittäin se että kukaan tyttö todennäköisesti ei minusta tule sen suuremmin pitämään.
Tästä tekee hullunkurista se, että olen käytännössä sitä mieltä että ei tarvitsekkaan. Tällä hetkellä parasta olisi keskittyä siihen opiskeluun kun on sitä aikaa vaikka kuinka sen jälkeenkin. Mutta se ajatus tulee omasta tahdosta riippumatta (****** murrosikä!) ja mieli masentuu. Sitä on ihmiset todenneet, että oon tosi hyvä tyyppi ja musta on helppo monen tykätä mutta sekään ei tunnu poistavan omaa käsitystä siitä että olen rasittava ja mahdoton rakastaa. Tuntuu todella rasittavalta ja turhauttavalta. Miksi en saa asiaa mielestä pois? Miksi en voi uskoa että joku tyttö voisi pitää minusta? Pitääkö tässä muka todella vaan purra hammasta ja odottaa että ongelma korjaantuu ajan kanssa, mutta tajuaakin että eipäs korjaannukkaan vaan ottaakin vain uuden muodon?
Onkohan kellään muuta vastaavaa? Kiitokset niille joilla olisi joitain neuvoja tai uusia näkökulmia asiasta <3
Moi, voin samaistua viestiisi paljonkin, toisaalta olen lukion eka luokkaa käyvä tyttö. Olen ollut koko elämäni ujo,ja erilainen. Itse en ole vielä kehdannut ottaa pahemmin poikiin kontaktia koska pelkään joutuvani naurunalaiseksi. Nykyään ajattelen itseäni kokonaisuutena, joka rakentuu hyvistä ja huonoista puolista. Jaksan uskoa että elämässäni tulee vastaan joku, joka voisi pitää minusta aidosti. Usko siihen. Minusta vaikutut todella aidolta. Ja mukavalta. Erilaisuus on rikkaus, mitäpä sitä itseään muuttamaan. Toivottavasti tästä oli jotain apua! Mukavaa jatkoa just sulle!^·^
Kyllä löydät varmasti vielä jonkun, joka sinusta pitää! Ei kannata lannistua ja eihän sillä ole mitään kiirettäkään. Ennen aina itse murhehdin sitä, kun kukaan poika ei minusta pidä. Olen erilainen, kiusattu, itsetuhoinen ja minusta vedetään suuria stereotypioita heti, kun sanon, että tykkään animesta jne. No, nykyäänpä on sekin asia on korjaantunut. Ei minua kiinnista enää pätkääkään. Mutta onnea sinulle sinne ja jos tulee mukava tyttö vastaan, kannattaa tehdä siirtoja pelilaudalla. ♡
