Tästä on siis kulunu alle neljä tuntia ja oon ihan tolaltani. Oon siis melki 16, tyttö ja tätä henkilöä muutaman kuukauden vanhempi.
Kaikki lähti siitä, kun mun kaveri alko käyttään päihteitä omasta tahdostaan yläkoulussa. Ensin oli tupakkaa, vähän juomista ja sitten oli rajumpaa käyttöä. Hän on tietääkseni ihan ajantasalla siitä, mitä päihteet tekee kropalle meidän iässä ja tietää että addiktioon on saatavilla apua. Hänen käyttö oli tietääkseni tavallaan niikun se minkä avulla hän yritti paeta ei-nyt-niin-miellyttävää elämää sijoitusperheessään. En tukenut hänen päihde käyttöään ja hän ei koskaan tarjonnut minulle, sillä tiesi kieltäytyväni. (Suvussa on ollut vuosikymmenien varrella kaikenlaista ongelmaa, joten tiedän olevani jo alttiimpi addiktiolle.)
Tämä ystäväni ilmeisesti laitettiin toiseen isoon kaupunkiin laitokseen hoitoon, jossa kai pärjää ihan hyvin. Emme ole puhuneet hänen lähtönsä jälkeen kertaakaan ja aluksi en tiennyt hänen olevan ”hoidossa”. (Sain tietää siitä hieman ennen joulua pääasiassa somen kautta.)
Olin isäni kanssa menossa juuri laina-autolle (kun rakas ihminen taas kidutti oman auton moottoria) kun kiinnitin huomiota noin mun ikäsiin ihmisiin pussailemassa vähänmatkan päässä. Vähän siinä tuli mieleen että ”Onpahan noillakin hauskaa” vähän mustasukkasena. Nää kaks sitten lähti kulkemaan meitä kohti ja tunnistin sen tytön täks mun vanhaks kaveriks, jonka ei todellakaan pitäis olla täällä.
On ihan osuvaa sanoa, että olen pikkusessa shokissa tästä. Valehtelisin jos sanoisin et en olis yrittäny juosta pois paikalta. Sanoin isällekkin jotain linjoissa ”Älä kato sinne, mennää. Unoha se ny, mennää pois.” mutta ilmiselvästi ei siitä tullu mitää. Se oli yhtä lyhyt kun viimeksi ja oli taas värjänny hiukset vaaleiks. Sil oli vieläkin lyhyet hiukset ja pukeutu aikalailla samalla tavalla. Niiden uus koira oli kävelyllä ja oli aika lutunen.
Siinä vaihettiin pari sanaa. Hän oli ihan niiku mitään ei olis tapahtunukkaan. Niikun me ei oltais ollu puhumatta yli vuotta. Oli siinä uuden poikaystävänsä kanssa, en kyllä kattonu häntä yhtään siinä ja taisin antaa huonon ensivaikutelmankin. Se keskustelu jäi tosi lyhyeen, varmaan kun isä just töllötti siinä vieressä. Perus vaan esitteli tän pojan nimeltä, mä hymyilin ja kommentoin ihan aluks että ”Sä et oo yhtään kasvanu! Muute kasvoin 1.7cm!” kun se oli ennen ollu semmonen aihe josta vitsailtiin sillon ”ennenvanhaan”.
Sitten vaan lähdettiin autolle ja katoin, kun ne kaks meni meidän kouluulle. Koulu siis oli ihan siinä vieressä, ja oon luokalta se joka asuu lähimpänä sitä. Unohdin varmaan mainita, että olen ollu tämän tytön kanssa kavereita aikalailla 10 vuotta ja koulussa samalla luokalla.
Tää koko juttu on ollu jopa kivuliasta, koska tää tyttö on ollu mun paras kaveri koskaan ja tietää musta asioita joita ees mun vanhemmat ei tiedä. Mä kerroin hänelle kun oli ihastuksia ja kuinka surkeesti kotona on menny. Hän ei koskaan tuominnu mua asioista, vaikka selväähän se oli että se teki mun ulkonäöstä kommentteja. Tarkotuksena siis hänellä varmaan oli pääasiassa että alkaisin kiinnittämään omaan terveyteeni huomiota. En siis tiedä miten pitäis hoitaa kasvoista enkä ole koskaan meikannut. Kotona siis tää kaikki on ollu kiellettyä. En alakoulussa saanut esim. valita omia vaatteitani. Tosin kyllähän se teki myös kommenteja kuten ”Oot ihan lauta” muun kaveriporukan mukana.
Mun kaveri myös yritti saada mua syömään enemmän (syömishäiriön tapasia ongelmia, olin vakavasti alipainonen ja hän ties että mun äiti ei suostunu tekeen sille mitään) ja oikeesti kiinnitti mun ongelmiin huomiota. Mä vieläkin aattelen, et hän oli se syy miks ihmiset ei lyöny mua yhtään enempää meidän koulussa ja puolusti mua. Vastineeks mä autoin joskus läksyissä ja yritin pitää sen poissa isoista ongelmista.
Noh, nyt en tiedä, että pitäiskös mun yrittää vaikka tekstailla sille tai pysyy yhteyksis muilla tavoilla? Mitä mä voisin ees tehdä enään? Tää hänen visiittinsä tänne on todennäköisesti vain lyhyt (on viikonloppu) ja hän palaa uuteen kouluunsa sekä hoito-ohjelmansa pariin. Hän ei siis tule viestittämään mulle mitään tietäen miten tässä menee kun kaverit jättää.
Mitä mä ees tekisin kun se taas lähtee? On ollu kauhee ikävä ja nyt mut jätetään taas. On niiku tää koko tapaaminen olis ollu vaa muistutus siitä, et oon yksin, en pärjää enään ja että en pystyis saamaan toivomaani seurustelusuhdetta saatikka ystäviä. Mä haluisin, et kaikki palais ennalleen. Ihan sama mitä se maksais, mä maksaisin sen heti, koska mä vaan haluisin kokee kaikki ne hyvät muistot uudelleen. Pelottaa, että ne muistot on kaikki vaa unta ja et se kaikki olis vaan valetta. Sen kaiken uudelleen kokeminen olis niiku se et ”kyl se tapahtu ja et sä vaan kuvittele tätä”. Hävettää et must tuntuu noin.
Moi mä oon kans 04 ja mulla on vähän samanlaisia, vähän pienemmän asteen kriisejä kun sulla, mutta haluisin auttaa sua kovasti mut en oo varma että miten sä tarkalleen haluat apua. ja voinko auttaa siinä.