Oikeastaan en tiedä miten aloittaisin kirjoittamaan tätä. Joten tekstistä saattaa tulla enemmän tai vähemmän sekava.
Oon 18 vuotta täyttävä nuori nainen. Mulla on diagnosoitu masennus ja jokin ahdistus ja lääkkeitäkin tarjottu, mutta niitä en suostunut ottamaan. Jouduin vasten tahtoani käymään lukion toisen vuoden aikana nuorisopsykiatrian poliklinikalla. Tarkoitus oli aloittaa musiikkiterapia, mutta en aloittanut. Sairastin syömishäiriötä, mutta sen sairauden olen melko hyvin selättänyt. Harrastuksiin kuuluu salilla käyminen (3-5 x viikossa) sekä juokseminen. Viime keväänä kävin myös sirkuksessa, jota saatan jatkaa syksyllä taas.
Kaikki vaikuttais siis olevan jollain lailla tai jollain tasolla hyvin. Mutta mulla on kuitenkin yksi asia, joka vaivaa mua ja luojalle kiitos että tänne voi kirjoittaa nimettömänä.
Alussa siis sanoin että oon nuori nainen. Mutta en oo yhtään asiasta varma. Oon usein alkanu tuntemaan itteeni enemmän mieheksi. Mä en osaa enkä tiedä haluanko kuvailla tätä mitenkään kauhean yksityiskohtaisesti. Haluisin käydä juttelemassa tästä jossain mutta toisaalta taas en halua.
Juttu vain on niin että nyky-yhteiskunnassa miehen ja naisen roolit on määritelty todella tarkasti. Ja sulla on basically kaks vaihtoehtoa; oot joko mies tai nainen. Et voi olla molempia tai jotain muuta. (Tai onhan tämä asia onneksi vähän muuttumassa.)
Musta itestä tuntuu siltä että oon molempia- tai sitten en kumpaakaan. Jos mun pitäis toinen valita niin rehellisesti voin sanoa että tunnen itteni enemmän mieheksi. Mutta mä en pysty puhumaan tästä. Yritin kertoa eräällä todella hyvälle ystävälle ja en onnistunu ku kiertelemään asiaa. Ja hän vain sanoi että voit kertoa, kun koet olevasi siihen valmis. Ja hänestä oli ihanaa, että oon alkanu paremmin ymmärtämään itteäni.
Lisäksi haluaisin kokeilla cross dressingiä. Tunnen oloni mukavammaksi miesten kuteissa. Haluisin myös ostaa peruukin, mutta köyhä, yhä porukoitten luona asuva opiskelija ei saa rahaa siihen ja äiti ei sitä suostuis ostamaan. Ja porukoille mä en tästä puhu.
Kuten sanoin, enemmän tai vähemmän sekava teksti. Mutta toivottavasti sain asiani sanottua.
Kieltämättä tämä länsimaalainen, moderni yhteiskunta on hyvin tukahduttava niille, jotka kokevat olevansa jotain, minkä ei katsota istuvan yhteiskunnan normeihin. Tämä on tosiaan sääli. Joissain alkuperäiskansojen parissa, mm. Afrikassa sekä Amerikassa, tunnetaan heimoissa myös muita sukupuolia, kuin pelkästään mies ja nainen, koska he ymmärsivät ihmisen olevan monimutkaisempi kokonaisuus, mitä nykyään länsimaissa ymmärretään. Ja se on totta. Sukupuoli ja seksuaalisuus ovat monipuolisia asioita, ei ole olemassa vain kahta oikeaa, se on uskomattoman laaja kirjo, jonka jokainen ihminen määrittää itse.
Ei ole mitään väärää tuntea olevansa jotain muuta sukupuolta. Genderfluid (toivokaamme, että kirjoitin oikein) henkilöt saattavat hyvin kokea olevansa eri sukupuolta eri aikoina, joten kenties myös sinulla on samanlaisia piirteitä?
Yleisesti, mielestäni ihminen on vapaa määrittelemään itsensä miten haluaa, ja jos elämä on raiteillaan ja kaikki hyvin, mikäs siinä, ei tarvitse mitään erityistä lokerointia, vaan voi olla vain oma itsensä. Mutta ymmärrän myös, että ihmiset haluavat joskus myös ymmärtää itseään ja omaa olemustaan, ennen kuin voivat olla täysin tyytyväisiä. Kenties tämä ystäväsi, joka vaikutti ihan huipputyypiltä, voisi olla sinun portaasi kohti itsesi ymmärtämistä ja hyväksymistä? Kaikki ottaa aikansa, mutta toivottavasti olet vielä valmis puhumaan hänelle, tai jollekin, jonka uskot olevan luotettava.
Kaikkea hyvää ja tähtien suojelua sinulle.
Kiitos paljon vastauksesta! On ihana nähdä että on kuitenkin ihmisiä, jotka ymmärtää.