Moikka!
Tutustuin muutama kuukausi sitten ihmiseen, ja meistä on tullut hyvät ystävät, ainakin luulin niin. Todellisuudessa meidän ”ystävyys” perustuukin siihen, että mulla on vaikeaa, eikä me puhuta muusta kun mun ongelmista. Tää mun ystävä itse sanoi mulle että voin puhua sille, kun on paha olo ja vaikeaa. Oikeestaan se vaati sitä.
Ja mä puhuinkin. Mutta sitten mun pahasta olosta tuli päivittäistä [osa tekstistä poistettu] joten me puhuttiin päivittäin pari kuukautta. Ei me oikeestaan muusta puhuttukaan.
Nyt se ei enää kestä. Se ei anna mun enää puhua sille pahasta olosta.
Kyllä mä kestän sen ettei joka päivä jutella, mutta en sitä etten saa enää purkaa mun ajatuksiani sille. Se on kuitenkin ainoa jolle voin iha oikeasti puhua.
Jotenkin ymmärrän, että sillä hajoo pää mun huolista. Pitääkö silti tuhota luottamus, kun mä en ihan helpolla luota. Ja pitääkö hidastaa mun parantumista ihan pakolla? Se, että mun ainoo tukipilari ei enää tuekkaan, tiputti mut taas masennuksen alkuun tänne pimeään epätoivoon.
Mitä mun pitää tehdä? apua.
Moi.
Ei kannata tuhota luottamusta, sillä kuten itsekin sanoit, se ei ole helppo asia. Voisitko puhua ystävällesi vähän muistakin asioista ja etsiä masennukseesi esim. terveydenhoitajan, kuraattorin tai psykologin apua? Yksin ei kannata missään nimessä jäädä. Voit kysyä ystävältäsi, miten hänellä sujuu. Siten hänkin ymmärtäisi paremmin, ettei kyse ole vain huoliesi purkamisesta vaan ystävyydestä. Kun tilanne on rauhoittunut, voit ehkä varovasti puhua hänelle uudelleen ja pyytää häntä kertomaan heti, jos tuntuu pahalta. Näistä asioista kannattaa puhua rehellisesti ja voit hakea masennukseesi muutakin apua, jolloin se ei olisi täysin ystäväsi varassa. Oma asenne on myös tärkeä, sillä jos sitä saa muutettua vähänkään positiivisemmaksi, auttaa se jo pitkän matkaa eteenpäin. Olet kaunis ja arvokas ihminen, ansaitset parantua ja sinulla on siihen täydet mahdollisuudet, vaikka aina ei siltä tuntuisikaan. Sulle koittaa vielä parempaa :)
Tsemppiä ja halaus! =)
Mä olisin halunnut apua, mutta ei sitten. Aika turhaan avauduin täälläkin mun asioista.
Turhauttavaa huomata TAAS etten mitään apua missään asiassa ansaitse. Mut on tuomittu pahaan oloon ja laiminlyöntiin joka helvetin asiassa.
[osa tekstistä poistettu]
Heippa!
Harmi, ettet heti päässyt lukemaan kommenttia, vaan luulit, ettei kukaan ollut auttanut sinua. Usein viikonloppuina viestejä moderoidaan viiveellä.
Onneksi sait apua ja neuvoa ainakin yhdeltä ihanalta!
