Aloitin syksyllä uudessa koulussa ja vähän aikaa pyörittyäni huomasin siellä yhden ujon ja yksinäisenkin näköisen kaverin. Eka ajatus oli että minkäköhän takia se ei ikinä hymyile, onko sillä joku hätänä? Jostain syystä olin sitä mieltä että siitä tulisi mulle hyvä kaveri kun olin silloin vielä aika yksin siellä. Tän saman kaverin kanssa istuskeltiin samassa ruokapöydässäkin aina silloin tällöin mutta ikinä ei puhuttu kahta lausetta enempää. Tätä jatkui n. 2 kk kunnes yhtenä päivänä kyselin siltä ihan outoja asioita ja lopulta kysyin että ärsytänkö häntä. No totta kai vastaus oli että ihan pikkaisen. Lähin siitä sitten pois ja välteltiin toisiamme n. puoli vuotta. Aina kun toinen tuli jostain niin toinen lähti nopeesti meneen. Tätä jatkui siis noin puoli vuotta ja nyt viime aikoina on ruvennu meneen ihan hyvin. Ollaan vaihdettu pari sanaa kokeesta ja muutenkin pystytty oleen sovussa. Mutta vieläkään ei pystytä puhumaan vaikka oltaisiin puhe-etäisyydellä. Joskus tuntuu että ns. ”häiriintyy” musta ja joskus tuntuu että se haluaisikin olla mun kaveri tms. On vaan vähän vaikeeta vaan arvailla kun ei se puhu ikinä mitään. Kysyinkin joskus syksyllä ja se sanoi että ei sitä haittaa kun istuin samassa ruokapöydässä. Haluaisin kysellä siltä kaikennäköistä mutta en halua tunkea väkisin.
