niille joillekki. ( ei kellekkää teistä täällä)

kyl mä tiiän että te ootte koittanee tehä parhaanne, ihan varmasti, eikä teiän siltikkään tarvi tehdä kaikkee täydellisesti, se vain miten kumpikaan ei osaa pyytää anteeksi ja katua mitä ootte tehneet, mun kyllä pitää katua kaikkea turhaaki, miksi? mä oon oikeesti saanu tarpeeksi niistä öisistä riidoista, ku jompikumpi on juonu tai jotain, en mä haluis herätä siihen että te tappelette, ja sitte te ette osaa ees puhuu siitä mulle. ku toinen teistä tuli päissään kotiin, nii se ei ees osannu pyytää anteeks, vaikka se ties iha hyvi mitä oli tehny ja sanonu, miks kumpikaan teistä ei ollu tukena oikesti ku mä oisin tarvinnut sitä. ja sitten ku sanoin siitä kaikesta mitä olin kokenu, ette te ees osannu auttaa, vaikka mä huusin ja itkin, mitä mä unohdin tehä, enkö mä ollu uskottava, kertokaa mitä mä tein väärin!!?? en haluu teille ees jutella siitä, miten suurta taakkaa kannan jumalauta joka ikinen päivä, yksin ilman ketään muuta, en enään vastaa teille jos kysytte oonko okei ku tiiän että te ette kuuntele mua, ymmärrättekö te kuinka paljon mä peittelen sitä mitä oon, ja ettekö te nää sitä, kuinka yksin oon. ei oo mun syy miks juuri nytki kirjotan tätä kyyneleet silmissä, oikeesti katukaa mitä ootte tehneet!