Mua nolottaa mun vanhemmat. Rakastan mun vanhempia kyllä ,mutta ne on niin NOLOT! Ne nolaa mut aina mun kavereiden nähden ja se tekee mut hulluksi! Sit ne käyttää kaikkia vanhoja 1980 – luvun vaatteita. Omg! Ymmärrän kyllä mun vanhempia ,mutta olisi jo niidenkin aika ymmärtää mua. Haluaisin vaan , että ne käyttäytyisi silleen mun mielestä normaalisti ees kavereiden nähden. Silti: turha toivo. Onko joillain muilla noloja vanhempia ja miten ootte niistä selvinneet? Tarviin vinkkejä ja neuvoja!
Oikeesti oonko ainoa, jolla on tälläinen tilanne? Please vastatkaa, tarviin apua, koska en kestä enää!
[osa viestistä poistettu] Sanoisin, että on ihan normaalia nuorelle irrottautua omista vanhemmistaan, eikä siinä ole mitään noloa tai hävettävää. Niin minullekin kävi ollessani varhais-teini.
varmaan kaikkien mielestä omat vanhemmat on teini iässä noloja mutta ei sitä omia vanhempiaan enää häpeä sitte ku kasvaa tuosta vaiheesta ohi
Vanhempien tehtävä on olla noloja. Ja sun on tarkotus pitää niitä noloina. Sitä kutsutaan ✨aikuistumiseksi✨
Tää on ihan normaalia.. kaikkien vanhemmat on noloja, sun vanhemmat eivät ole mikään poikkeus! Sun pitää vaan ottaa se huumorilla eikä nolostua
