Nukkuminen.
Niin kauan kuin mä muistan, mä oon ollu super huono nukkuja. Aivan pienestä asti. Uni ei tuu helposti ja oon jopa tullut siihen tulokseen, että mä pelkään nukkumista. Välillä on jaksoja jolloin mä voin nukkua ja kaikki on hyvin mutta sen vastakohtaiset jaksot on mulle hyvinkin yleisiä.
Niiden huonojen jaksojen aikana…
Joka ilta mä en aattele nukkumisen olevan niin vaikeaa. 1. Meet sänkyyn. 2. Laitat silmät kii. 3. Nukahdat. No big deal.
Paitsi että on.
Mä en pysty rueta nukkumaan, koska mä pelkään kaikkea mikä tulee sen seurauksena, esim. Unet/painajaiset. Unihalvaukset. Et tiedä mitä ympärillä tapahtuu ja niin edespäin. Nukkumisesta vaikeaa tekee myös se, että ympärillä on hiljaista ja pimeää, enkä nää juurikaan mitään kunnolla ilman laseja, joten en voi luottaa näköaistiin joka johtaa harhanäkyihin. Kaikki pienetkin äänet ja liikkeet saattaa saada mut tosi varuilleni.
Oon todennut että myöskin mun nukkumapaikan sijainti merkitsee tosi paljon. Jos mun luokse pääsee helposti edestä, sivuilta, alta tai takaa, mä tiedän että mä en tuu saamaan unta.
Usein mä turvaudunkin nukkumisen sijaan harhautuksiin (kuten puhelimeen tai kirjaan) jottei mun tarvii rueta nukkumaan, ja että mun ajatukset ois muualla kuin nukkumisessa.
Nukkuminen vain on mulle suurimmaksi osaksi pelottavaa tai ahdistavaa, mikä johtaa 0-5 tunnin uniin päivässä sekä pääkipuihin, uneliaisuuteen ja muihin ongelmiin.
Yllätys yllätys. Unihan sattuu olemaan jokaisen perustarve.
En tiedä mikä siinä on, että mä pelkään ja vihaan nukkumista niin paljon. Ei mulla tietääkseni oo mitään traumojakaan nukkumiseen liittyen.
Onhan mulla niitäkin päiviä jolloin nukkuminen on yllättävän helppoa, mutta se on yleensä silloin, kun oot niin väsynyt, että periaatteessa pyörryt.
En tiiä pitäiskö tästä kertoo kuraattorille vai ei ja hankkii ammattilais apua, kun oon periaatteessa jo tähän tottunut lyhyen elämäni aikana. Tuntuu ettei kukaan oikeen uskois tämän ees olevan mikään ongelma ja sitte mut vaa diagnosoidaan valehtelijaksi, ja että mä haluan vaan huomiota.
Että joo. Tässä mun ongelma. En ees itse osaa selittää tätä kunnolla, mutta usko pois, se on tosi iso ongelma. Ois kiva saada apua ja neuvoja mutta se tuskin tulee tapahtumaan.
Jos et nuku selällään, unihalvaus ei yleensä tuu. On sekin mahdollista, mutta yleensä ei käy niin.
Ja unensaantiin auttaa esim se et syö kevyen iltapalan, ei katso puhelinta myöhään illalla tai lukee kirjaa sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Äläkä yritä nukahtaa väkisin. Nukahtamista voi helpottaa myös, että liikut paljon päivän aikana.
Jos voit, niin vaihda nukkumapaikka niin, ettei luoksesi pääse helposti edestä, sivuilta, alta tai takaa.
Moi! Itse suosittelisin yhteydenottoa terkkariin, koulukuraattoriin tai -psykologiin. He voivat varmasti auttaa ja loppujen lopuksi vaikuttaahan tää asia myös sun koulunkäyntiin. Usko pois, unionglemelmat on yleisiä jabkyll kyllä niihin on mun mielestä kunnon hoidot olemassa. Ai niin, ja vaikka sulla ei olis traumoja nukkumisesta, voihan muut traumat vaikuttaa. Terapia/psykologi on vaihtoehto. Tsemppiä! 💗💗
