oon täällä kertonut että oon saanut tramat kerran ja jotenki se tapahtuma tuli mieleen.
se oli marraskuun loppua.
mulla oli ollut jo huono olla koska oli syömisen kanssa ongelmia.
minä ja mun vanhemmat lähdettiin mun tutulle syömään.
kun päästiin sinne, ennakoin jo heti sen ilmapiirin.
ilmassa haisi voimakkaat hajuvedet ja alkoholi.
olin silloin ainut lapsi, koska muilla ei ollut.
siellä oli tuttuja joita tunsin ja myös tuttuja joista ei ollut yhtään tietoa.
oltiin siinä syöty ja muut olivat samalla juopaissut parit oluet, mä vaan katoin vierestä.
syötiin jälkiruoka joka oli yllättävän paskan makusta ja sitten lähdin kotiin, koska kaipasin omaa tilaa ja ilmapiiri ei ollut parhain, onneksi lähdin jo silloin ettei minun olisi tarvinnut nähdä enempää sitä hirveyttä.
matkalla kotiin meinasi itku tulla, syystä tai toisesta. pian isä tuli kotiin, katsoimme jonkun mukavan elokuvan ja sen jälkeen söin iltapalan. kello oli kaksitoista ja äiti tuli kotiin. juopuneena hän kengät jalastaan otti pois ja halusi antaa halin ennen kuin menin nukkumaan, ja se sattui.
se sattuu kun näkee oman vanhemman kännissä.
itkien menin nukkumaan ja kyllähän sitä sitten itkettiin.
onko minun oikein olla vihainen kaikille niille tutuille, jotka aiheuttivat sitä ilmapiiriä?
mikseivät he edes ajatelleet että siellä on lapsikin. jotenkin vain ahdistaa ajatella sitä. tässä tätä tekstiä kyyneleet silmissä kirjoitan keskellä yötä.
äiti kyllä tietää jo siitä että tapahtuma satutti minua mutta ei ne muut tutut vaikka haluaisinkin niillekkin kertoa, kuinka paljon minua ahdistaa ja ärsyttää heidän teot. vaikkeivat he minua satuttaneet niin siltikkin se ilmapiiri satutti minua henkisesti.
