Jos sopii kerron teille tässä välissä pienen tarinan ennen kysymystä:
Kaikki olkoi kun olin 5lk. Kun koulut alkoivat kaikki tuntui menevän normaalisti ja mukavasti. Sitten kun alettiin menemään kevään puolelle huomasin että olin koulussa se joka jätettiin yksin välkillä ja josta puhuttiin aina selän takana. Sitten kun siirryttiin 6lk kaikki alkoi vain mennä huonompaan kuntoon. Tuntui kuin kaikki olisivat muuttuneet. Tunsin aina jääväni yksin ja aina kun kuljin porukan ohi joku kuiskasi: shh… Olkaa hiljaa nyt se tulee! Ensin en välittänyt mutta sitten se alkoi jo vähän ahdistaa ja ärsyttää. Yhtenä päivänä huomasin suuttuvani entiselle parhaalle kaverilleni! Sen suksyn jälkeen ei olla oltu missään tekemisissä. Olen yrittänyt muuttaa tyyliäni ja ulkonäköäni jotta kokisin kuuluvani porukkaan mutta turhaan. Onneksi minulla on mukava perhe ja nykyään vietän suurimman osan koko viikostani tanssi harrastukseen. Välillä tuntuu että tanssi on ainoa asia mikä saa hyvälle tuulelle samaten kun teen lenkkejä, koska voit kuunella mieleistäsi musiikkia ja ja vain juosta ja tyhjentää pääsi. Nykyään minulla on kavereita mutta meidän porukkaa kuulemma kutsutaan luuseri porukakasi. Ainoa asia mikä tällä hetkellä jännittää on yläasteelle siirtyminen. Jos joku osaa kertoa minkä laista siellä on olisin iloinen. Mutta nyt se pääkysymys olenko teidän mielestä toiminut oikein? Esim. Kun suutuin entiselle parhaalle kaverilleni (joka kyllä puhui pahaa). Vai olisiko minun vain pitänyt yrittää vielä sopeutua joukkoon? Toivon jos teillä on omia kokemuksia laittaisitte ne tuohon ?
Ps. Tuntuuko teistä joskus siltä että jäätte kavereidenne varjoon poikien silmissä ja esim. Harrastuksissa? Kiitos jo etukäteen?
Teit aivan oikein, kun suutuit kaverillesi, jos tämä kerran puhui pahaa sinusta. Oletko kertonut vanhemmillesi tästä? Vanhempasi voivat varmasit auttaa. Ikinä ei ole hyvä jäädä yksin asioidensa kanssa, ellei sitä itse halua.
Ja tuohon kysymykseesi, kyllä tuntuu. Olen muita vähän isokokoisempi, jonka takia jään yleensä poikien huomiosta varjoon, vaikka muut saa sitä mielinmäärin.
itellä sama :-( ja koittakaa kestää
Mutkin on syrjäytetty mun entisestö kaveriporukasta ja kaikki lähti siitä liikkeelle kun mun kaveri ärsytti ja kiusas mua 7.lk ja kosk se ei lopettanu päätin sanoa äidilleni asiasta jolloin hän kertoi tämän toisen kaverin äidille että hänen poikansa kiusaa minun poikaani. Noh minäpä luulin että asia olisi selvitetty mutta nyt hänen äitinsä ei välityänyt ollenkaan jolloi kiusaaja alkoi haukkumaan minua mammanpojaksi ja äidinnussijaksi. Minulla pari kertaa keitti niin yli että kuolun jälkeen kävin päälle koska en koulu aikana halunnut joutua vaikeusiin. Tämän jälkeenkin kiusaaminen jatkui 8.lkn kevääseen jolloin kolme entistä kaveriani alkoivat polttaa mukaan lukien tämä kiusaaja. Minä en pitänyt heidän uudesta ”harrastuksesta” joten alkoivat syrjiä minua, haukkumaan minua ja puhaan selän takana jolloin mulla meni yli 8.lkn keväällä jolloin minä aloin valittamaan heille heidän käytösestään luokkamme wap ryhmässä jolloin moni luokkalaisistani oli puolellani. Sen jälkeen tämä alussa mainittu kiusaaja on lyönyt ja tökkinyt minua koko ajan ja minä en viitsi lyödä takaisin koska väkivalta ei välttämättä ole se keino jolla se ratkaistaan. Olen kuiteskin selvinnyt tästä taskasta äitini tuella jolle saan puhua murheeni
Ps. Kertokaa mielipiteitänne tästäkin tarinasta ja stemppiä kaikille jotka joutuu käymään tälläisin läpi :DD