En tiedä että onko minulla masennus vai ei. Mutta aina kun minuun sattuu niin pidän vaan tunteet sisälläni ja olen hiljaa, usein puhumatta mitään.
En itkekkään kovin usein, viimeksi kun minulle huudettiin.
Minun ’masennukseni’ on sitä, että ajattelen olevani huono, enkä kelpaa mihinkään. Sulkeudun omiin ajatuksiini tai menen istumaan ulos, kylmään.
Välillä minusta tuntuu, että olen vain yksinkertaisesti erinlainen, enkä voi muuttua tästä mihinkään. En haluaisi siltikään rasittaa itseäni ajattelemalla, että en pysty mihinkään, en ole ansainnut sitä mitä minulla on ja monella muulla ei. Minusta tuntuu vain tyhjälle. Vähän niinkuin kaikki tunteet olisivat yksinkertaisesti kadonneet ja jäljellä olisi pelkkä kuori.
Ja vaikka vaikutankin iloiselta ja positiiviselta, olen joskus/usein masentunut tai vain haluton ajattelemaan itsestäni mitään hyvää.
Tilanteesi kuulostaa surulliselta :(
Sinun ei tosiaankaan tarvitse jäädä tilanteesi ja olisin todella iloinen jos saisit ammattilaisten apua. Kouluterkkari tai koulukuraattori olisi ehkä helpointa. Tai nuortennetin puhelin.
Kuitenkin, sinä olet arvokas ja tärkeä. Sinä pystyt, etkä ole turha!
Paljon rakkautta sinulle! 💖💖🤗🤗
